Hiton hitto. Tästä elämästä ei tule sitten yhtään mitään. Jotenkin kun tänään heräsin joskus noin kello 16:00, rupesin kelaamaan eilisen illan/yön tapahtumia ja lähinnä tuli sellainen fiilis, että mitä hittoa minä olen oikein ajatellut sanoessani sitä kaikenlaista paskaa. Kuten sanoin, Thomas sai kunnon laidallisen ja hitto vieköön, mitä minä oikein ajattelin ollessani niin hemmetin ilkeä?

No, näin hemmetisti unia, vaihteeksi Thomasista. Oli joku hemmetin sade ja porukka oli minun luonani ja lähtivät sitten jonnekin toiseen maahan ja minä jäin vain tänne Suomeen ja Thomas oli lähtenyt muita ennen, vain kadonnut ja minä sitten poljin pyörälläni siihen suuntaan, jotta saisin Thomasin kiinni, jotta ehtisin halaamaan häntä ennen kuin hän katoaa. Ja niin joo, aikaisemmin sinä iltana unessa olin käyttänyt myös Thomasia tyynynä ja hän oli kietonut kätensä ympärilleni ja hetken kaikki oli ollut niin kuin silloin aikaisemmin.

No, nyt sitten kuuntelin vähän lisää negatiivista musaa ja pääni kelasi jotain juttuja. Muistin sitten, miten Thomas puhunut illan aikana taas siitä exästään. Oli puhunut jotain, että hänellä oli samanlainen auto kuin yhdellä toisella osastolaisella, joka oli tosiaan autolla liikkeellä, mutta sitten hänen exänsä tuhosi sen. Lisäksi hän sanoi, että vitsit hän oli nähnyt yöllä taas unta exästään ja siitä oli tullut ihan hemmetin kurja olo. Ja että hän ei ole nähnyt poikaansa yli kahteen vuoteen, mutta sentään hän voi lohduttautua ajatuksella, että ei ainakaan ole hänelle paska isä.

No, nyt sitten vähän vaihteeksi yritin jotain Thomasin suhteen. Jotenkin välillä meillä menee niin hyvin ja välillä sitten vain niin huonosti. No, päätin sitten laittaa Thomasille yksityisen viestin Facebookin keskustelutoiminnon kautta ja selittää vähän tätä tämänhetkistä fiilistäni. Sanoin, että nyt kun mietin eilistä käyttäytymistäni, niin olin häntä kohtaan aika tyly ja kysyin sitten suoraan, että mikä fiilis hänellä on ollut parina viimeisenä viikkona, kun tuntuu, että hän käyttäytyy nykyisin niin erilailla kuin aikaisemmin ja että aikaisemmin hän oli niin kiva ja nautin hänen seurastaan todella paljon, mutta nykyisin lauantaisin minulle tulee lähinnä kurja fiilis ja sitten vain ärsyynnyn niin, että puran sitä olemalla sitten v-mäinen.

Kai tätä voi vähän pitää kissan nostamisena pöydälle, mutta en silti pidä sitä niin riskialttiina, kun tätä voi pitää mielestäni myös ihan kaverillisena huomiona. Tai sitten lukea rivien välistä viesti: "Miksi hitossa me ei enää ikinä halata, miksi et enää ikinä pitele minua tai kutsu yöksi kylään?!"

Ehkä pitäisi avautua ihmisille enemmän ja olla vaikka ilkeäkin tai vetää alkuillasta vodkamartineja, kun tämä yö oli varmaan ensimmäinen yö koko kuussa, kun nukuin yöni yhtäjaksoisesti. Muuten, riippumatta siitä koska olen mennyt nukkumaan, olen herännyt ensin aamuyöllä ja sitten uudestaan aamulla joskus 8 tai 9 maissa, enkä saanut enää nukutuksi. Sitten olen nukkunut usein parit päiväunet, koska olen ollut niin väsynyt, koska en ole saanut nukutuksi yöllä tarpeeksi.

Mutta tuntui kyllä kerrankin taas hyvältä oikeasti sanoa, miltä tuntui. Jotenkin viimeisen kuukauden olen vain ollut sanomatta mitään, siitä lähtien kun äitini tuli käymään. Olen ollut ihan hajalla, mutta kukaan ei vain ole tiennyt sitä, koska en ole sanonut siitä mitään enkä ole näyttänyt sitä mitenkään, vaan pelkästään hymyillyt ja nauranut ja ollut kiltti ja kiva ja sisäisesti sitten voinut huonosti ja kotona itkenyt sen sijaan, että olisin tehnyt yhtään mitään muuta.

Ehkä nyt sitten voisi vain kohdata tämän oman fiiliksen paremmin ja sitten itkemisen sijaan voisi laittaa kämpän kuntoon, jotta voisi kutsua sitten kavereita kylään, eikä vain vihata sisimmässään joka päivä sitä hetkeä, kun pitää palata kotiin.