On ollut taas kurja fiilis tänään. Meillä oli töissä ensimmäinen "virtuaalikahvitauko", jonka tarkoituksena on varata puoli tuntia siihen, että saa jutella työkavereiden kanssa joitain ei-työasioita. Minä pääsin liittymään myöhässä, koska oli niin kiire ja kun liityin, kaikki juttelivat jo, joten tunsin oloni vähän sellaiseksi, että sopivatkohan he jostain taktiikasta siinä alussa? Niin loppujen lopuksi en sanonut yhtään ainutta sanaa, en edes moi alussa enkä lopussa, koska kai siinä loppuvaiheessa sitten jo toivoin, että ehkä he eivät olleet huomanneet että edes olin siellä. Siitä tuli vielä normaaliakin ulkopuolisempi olo, kun se oli niin vaikeaa - paitsi ilmeisesti ei muille. Ja he vain puhuivat kaikkia normaaleja asioita, eikä minulla ole mitään normaaleja asioita, joista puhua. Olen niin tylsä, ettei ole edes mitään sanomisen arvoista.

On ollut muutenkin raskaampaa nyt ja huomaan kyllä, että olen todella stressaantunut. En saa syötyä tai nukuttua kunnolla. Koskaan ei ole oikeastaan nälkä, eikä ruoka mene alas jos yritän syödä, eikä minulla oikeastaan ole paljon mitään syötävääkään, koska olen niin poikki, etten ole moneen viikkoon ihan laittamalla laittanut ruokaa. Korkeintaan keittänyt pastaa ja lämmittänyt valmiskastiketta, tai sitten syönyt vain voileipiä. Lisäksi joka aamu kun herään, on sellainen melkein krapulamaisen huono olo, kun tuntuu että on nukkunut ihan liian vähän. Menen kyllä suht hyvissä ajoin nukkumaan, mutta herään joka yö vähintään kerran kesken unien enkä aina saa välttämättä taas unta pitkään aikaan. Mutta en saa nukuttua nokosiakaan töiden jälkeen, joten univajetta on varmaan jo aika paljon.

Syntymäpäiväni oli ja meni ja vihasin sitä taas. Syntymäpäivän jälkeisenä päivänä asensin Tinderin ja loin sinne tilin. En sinänsä tiedä mitä etsin, vai etsinkö. En mitään irtisuhteita kuitenkaan, mutta en avioliittoakaan. Suurin osa miehien tileistä Tinderissä on ihan skeidaa. Kuva yleensä on - tosin välillä se on pelkkä auto tai moottoripyörä, tai sitten täysin tunnistamattomissa oleva kuva, jossa jokin miehen näköinen hahmo pelaa täysissä jääkiekkovarusteissa lätkää tai golfaa. Tai pelkkä alaston torso. Tekstiä näissä profiileissa ei yleensä ole, paitsi jotain tyyliin "tarviin uuden tyttöystävän kun edellinen oli huono" tai sitten niitä iänikuisia huonoja työhakemustyyppisiä "olen hauska, luotettava, kiva ja kunnollinen" tai parhaimmassa tapauksessa "äiti sanoo että olen hauska".

Mutta on se kai silti ollut ihan positiivinen kokemus kokonaisuudessaan. Sain ensimmäisen parin päivän aikana omaan tarpeeseeni tarpeeksi matcheja, joten sen jälkeen en ole swaippaillut lisää, paitsi jos joku antaa supertykkäyksen, käyn yleensä swaippailemassa sen verran että näen millainen tyyppi sen on antanut. Mutta huomasin melkein heti alussa, että hei, on oikeastaan tosi kiva jutella uusien ihmisten kanssa, vaikka se konteksti onkin sellainen että ehkä mieluummin tutustuisi jotenkin luonnollisemmassa yhteydessä. Juttelin ehkä kuuden tyypin kanssa, joista kahden kanssa keskustelu tuntui jatkuvan suht hyvin, niin tapasin heistä molemmat viime viikonloppuna.

Aloitan vaikka toisesta tyypistä, koska se on selitetty nopeammin. Ehkä. Sanotaan häntä vaikka Kendoksi (koska hän tykkää kendosta). Tykkäsin hänestä enemmän viestittelyn perusteella kuin siitä toisesta tyypistä, koska hän oli muusikko (basso, viulu, kitara, varmaan muitakin vähän) ja hän tykkäsi rotista. Tavattiin viime sunnuntaina ja mentiin kävelylle. Sanon jo tässä kohtaa, että kävelytreffit ovat perseestä. Ekoilla kävelytreffeillä minulla oli liian kuuma, joten päätin näillä toisilla treffeillä taktikoida ja laittaa vähemmän vaatetta. Joten tietysti minulla oli sitten kylmä. Annoin tyypin valita reitin ja kierrettiin ihan kunnon reitti. Suht alussa pysähdyttiin penkille ja juotiin kahvia. Molemmat oli ottaneet termoksen mukaan, joten kahvia riitti. Aurinko ei paistanut, lämpötila oli ehkä 4 astetta ja minulla oli vain kesätakki eikä hanskoja, joten penkillä istuessa tuli nopeasti kylmä. Kendo huomasi sen ja tarjosi minulle omia hanskojaan, mutta minä ehdotin kompromissia ja otin toisen ja hän piti toisen hanskansa. Se oli kiva ele häneltä. Kahvi ei ollut hyvää. Minun kahvi oli pahaa, koska en osaa keittää kahvia koska en tykkää siitä. Kendon kahvi oli pahaa, koska hän oli unohtanut pestä termoksensa ja kahvi maistui kookosöljyltä.

Pian jatkettiin, mutta siinä vaiheessa olin jo niin kylmissäni, että tärisin ihan hirveästi ja halusin vain kotiin. Jatkettiin kuitenkin eteenpäin ja yhdessä kohtaa Kendo ehdotti, että oikaistaan tuosta pellon läpi, kun sieltä menee kyllä sitten sellainen kiva polku. Se oli huonoin idea ikinä. IKINÄ! Suomalainen pelto maaliskuussa, hmm? Käytännössä siis välillä lunta oli polveen asti ja se oli sellaista suht kovaa mössöä, joka kantoi painon noin joka toisella askeleella, mutta joka toisella askeleella sitten vajosi polvea myöten sinne lumeen. Ja kun lunta ei ollut, oli jäätä, joka levittäytyi kaikkialle ja oli käsittämättömän liukasta. Tai vettä, jota ei voinut kiertää ja joka imeytyi jostain kenkäni reiästä läpi ja kasteli sukan. Tai sitten mutaa, koska MIKSIPÄ EI?!  Se oli vielä suht aikaisin sunnuntaina (no, puoliltapäivin, mutta olin nukkunut huonosti ja kelloja oli käännetty), joten en ollut ehtinyt syömään mitään. Yhdessä kohtaa kun vajosin taas sinne polvensyvyiseen lumeen toisella jalalla, tuntui hetken siltä, että en vain pääse ylös, koska olin niin loppu. Olin kylmissäni, mutta silti hikinen, ja lihakset olivat ihan poikki ja samalla ihan jäässä.

Lisäksi Kendon kanssa juttelu oli vaikeaa. Tajusin hyvin alussa, että vaikka musiikki on meille yhteinen kiinnostuksenkohde, me puhutaan siitä kuin eri kielillä. Hän puhuu kaikenlaisista sus-soinnuista ja vahvistimen latenssista, kun minä lähestyin asiaa paljon klassisemmasta näkökulmasta. Lisäksi Kendo oli hyvin tarkka siitä, että ei halunnut käyttää anglismeja tai kapulakieltä, koska hän sanoi vihaavansa sitä, kun töissä ihmiset käyttää fiinejä sanoja, jotka on vain turhan monimutkaisia. Sinänsä olen samaa mieltä, mutta kun se meni siihen, että jatkuvasti hän lopetti puhumisensa kesken lauseen ja alkoi etsiä jotain oikeanlaista sanaa, niin keskustelun luontevuus otti siinä kohtaa aika pahaa osumaa. Niin jo hyvin alussa tuntui siltä, että tämä nyt ei suju kovin hyvin. Niin välillä olin hiljaa, mikä ilmeisesti hermostutti Kendoa, koska aina n. 15 sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän naurahti itsekseen. En tosin ole varma huomasiko hän sitä itse. Kendo myös puhui, miten hänen unelmansa olisi kasvattaa pihallaan kanoja, sirkkoja ja parsakaalia. Siis siksi, koska hänen ruokavalionsa koostuu lähinnä kananmunista, sirkoista ja parsakaalista. Mikä on ihan fine (ainakin sirkkoja lukuunottamatta), mutta en pysty yhtään samaistumaan tuohon unelmaan.

Lopulta reilun 12000 askeleen jälkeen meidän kävelytreffit tulivat päätökseen. Kendo sanoi, että oli kivaa ja ehkä nähdään joskus taas. Siinä kohtaa olin niin huojentunut, koska se kuulosti minun korvaani siltä, että hänkään ei halunnut nähdä enää. Sanoin siis vain "joo, ehkä nähdään" takaisin, koska halusin olla kohtelias. Mutta sitten Kendo jatkoi viestittelyä ja ehdotti myös parin päivän päästä uutta tapaamista, koska "tarvitsi apua yhden leffan katsomiseen". Ei Kendo ollut mitenkään ikävä tai muutenkaan kurja ihminen, mutta kun hän ehdotti sitä, minusta vain tuntui heti, että en mistään hinnasta halunnut nähdä häntä uudestaan. Toisaalta mietin, että ehkä pitäisi antaa hänelle uusi mahdollisuus, kun ehkä se oli vain se kylmyys ja se pelto ja se ärsyttävä kävely. Mutta toisaalta minusta tuntui, että tiesin ettei kyse ollut vain siitä, joten laitoin hänelle viestin, jossa sanoin suoraan, että hänen kanssaan oli kyllä ihan kivaa ja hän on oikeasti tosi mukavan tuntuinen ihminen, mutta että olin sen tapaamisen jälkeen miettinyt, että ehkä me ei sittenkään olla hyvä match ja että ehkä voitaisiin jättää tapaamiset vain siihen yhteen kertaan. Tuntui tosi ikävältä sanoa noin ja jotenkin olisin vain halunnut että hän olisi tajunnut sen itse ilman että minun olisi tarvinnut sanoa mitään, mutta koska ghostaamisesta puhutaan paljon, päätin laittaa ihan viestin. Hän vastasi siihen ihan kivasti, vaikka sanoikin, että häntä harmitti vähän, kun hänellä oli ollut ihan eri fiilis kun hänen mielestään meillä oli ollut niin paljon yhteistä. Hän oli kuitenkin edelleen ihan kiva ja toivotti hyvää keväänjatkoakin.

Edelleen tuntuu vähän pahalta, mutta toisaalta myös harmittaa ja toisaalta mietin, että mitä jos teinkin virheen, kun en nähnyt häntä useampaan kertaan? Mutta sitten jos mietin, että olisin kutsunut hänet tänne katsomaan leffaa, niin tulee heti sellainen "ei, ei, ei" -fiilis. Kai olisin toivonut, että se olisi mennyt jotenkin paremmin, kun viestitellessä tosiaan vaikutti siltä että meillä oli paljon yhteistä.

No niin, sitten se toinen, tai pikemminkin ensimmäinen tyyppi. Hmm, haluan ehkä antaa hänellekin jonkun nimen? Hän tykkää teestä, joten hän on sitten vaikka Twining. Käytiin hänen kanssaan myös kävelytreffeillä, tosin jo lauantaina. Menin bussilla sinnepäin missä hän asuu ja käveltiin sitten hänen hoodeillaan vähän ja autoja suhisi koko ajan ohi ja oli vaikea kuulla mitä hän sanoi, minkä lisäksi kun muutenkin ollessani hermostunut unohdan välillä hengittää puhuessani, kävely siinä samalla ei todellakaan auttanut tilannetta. Ja jossain kohtaa huomasin pukeneeni vähän liikaa vaatetta päälle, sillä minulle tuli kuuma ja vähän hikinen olo ja tuntui, että siellä oli ihan hirveästi mäkiä. Olin ehdottanut Twiningille että ehkä otan teetä termoksessa mukaan ja istutaan johonkin, niin on melkein kuin olisi kahvilassa. Hän ei oikein lämmennyt idealle vaan sanoi, että eiköhän sieltä löydy joku ihan kahvilakin. Kysyin häneltä, että eikö ne ole kaikki koronan takia nyt kiinni, niin hän sanoi uskovansa, että joku on auki. Mutta eihän niistä mikään ollut auki.

Mutta. Twining osasi sanoa juuri oikeat asiat ja juuri oikealla tavalla, minkä takia kaikki nuo ärsyttävät asiat ärsyttivät tuskin lainkaan. Siellä autotien vieressä kävellessä hän sanoi yhdessä vaiheessa, että häntä ärsyttää, kun ei meinaa kuulla yhtään mitä toinen sanoo. Myöhemmin hän sitten totesi, että ei ollut tajunnut miten paljon mäkiä siellä olikaan ja että hän katui sitä että oli laittanut pitkähihaisen paidan takin alle. Minä en sanonut noita asioita, vaikka mietinkin niitä, koska halusin tehdä hyvän vaikutelman häneen. Se autotie stressasi, koska tunsin itseni idiootiksi, kun koko ajan jouduin pyytämään häntä toistamaan tai teeskentelemään että olin kuullut ja vain nyökkäilemään. Ja siellä kävellessä kun hengästyin ja olo oli kuuma ja vähän hikinen, yritin teeskennellä että mitään ongelmaa ei ole, koska kyllähän hän olisi heti ajatellut, että olen vain hikinen, huonokuntoinen läski. Mutta hän kokikin kaiken juuri samalla tavalla kuin minä! Enkä minä missään vaiheessa ajatellut, että jos hän ei kuule mitä sanon, hän on tyhmä, enkä että jos hän hengästyy jossain kohtaa, hän on laiska tai huonokuntoinen tai jos hänellä oli kuuma, en ajatellut että hän on hikinen ällö. Ajattelin, että nuo kaikki asiathan ovat ihan normaaleja ja täysin inhimillisiä asioita, eivätkä tee hänestä yhtään huonompaa ihmistä! Autot menevät niin läheltä ettei kuule kunnolla toisen puhetta. Ja mäkeä ylöskävellessä hengästyy. Ja hengästyessä alkaa hikoilla. Ja sitten kun ajattelin hänestä niin, kai sitten ajattelin ainakin osittain samoin myös itsestäni.

Lisäksi hän kertoi, että hän odotti, että tulee tarpeeksi lämmin, jotta hän voi ottaa aurinkoa, koska hän oli jotenkin viime kesänä hurahtanut auringonottoon. Minä en sinänsä tykkää auringonotosta, joten siinä mielessä tuo oli mielessäni miinus hänessä, mutta sitten hän sanoi, että hän oli vasta nyt oppinut tykkäämään siitä, koska hän oli ollut aikaisemmin pitkään ylipainoinen, eikä ollut silloin halunnut mennä yhtään mihinkään, koska ei halunnut, että kukaan näkee häntä, ainakaan vähissä vaatteissa, koska hän oli niin häpeissään siitä omasta ulkomuodostaan. Niin siitä tuli sellainen sympatiafiilis, kun minusta tuntuu samalta tosi usein ja tuntui jatkuvasti silloin kun painoin enemmän.

Niin sitten kun oltiin kävelty jonkin aikaa, ehkä tunti tai jotain ja Twining oli huomannut että kyllä ne kaikki kahvilat ovat kiinni, hän kysyi, että haluaisinko tulla hänen luokseen teelle. Mietin sitä hetken, koska olin juuri sen takia päättänyt ehdottaa kävelyä kaikkiin ekoihin tindertreffeihin, jotta en joutuisi menemään jonkun tuntemattoman miehen asuntoon, kun Nataliakin oli sanonut, että monet miehet ymmärtää sen ihan väärin. Ja kun olin valinnut vaatteet lähtiessäni, olin valinnut ne sen mukaan, että ne on hyvät siihen kävelyyn, mutta että takkia ja kenkiä ei tarvitse ottaa pois, niin niiden ei tarvitse olla niin justiinsa. Mutta oli hyvä fiilis, niin sitten sanoin Twiningille suoraan, että okei mennään vaan, koska tämän kävelyn aikana olen saanut nähtyä häntä sen verran, että hän ei vaikuta siltä että aikoisi tappaa ja paloitella minut.

Joten mentiin Twiningin kämpälle (hissillä, koska hän sanoi, että ei vain pysty portaita juuri nyt) ja sitten juotiin teetä katsottiin pari osaa Justice Leagueta ja sitten pelattiin VR-laseilla pelejä. Hän oli tosi kiva, eikä yrittänyt mitään kyseenalaista. Hän oli hyvin kaverimainen, mikä toisaalta herättää kysymyksen, että näkeekö hän minua muuten kuin kaverina, mutta toisaalta hän olisi tosi kiva ihan vain kaverinakin, niin ei se oikeastaan haittaisi edes kauheasti! Toki hän puki minulle VR-lasit ja ne käsisensorit päälle ja välillä ihan kivasti vyötäröltäni kiinni pitäen siirsi minua keskemmälle sitä avointa tilaa, jotten olisi vaarassa osua mihinkään huonekaluun liikkuessani. Ja kun välillä vaihdettiin pelaajaa ja riisuin ne lasit, niin hän kysyi aina että olenko ihan okei. Olin meidän viestittelyn aikana sanonut, että kun olin kokeillut VR-laseja ensimmäistä kertaa, minulle oli tullut ihan kauhean merisairas olo. Niin kai hän muisti sen, kun kysyi vuoroni jälkeen aina, että onko kaikki jees. Hän on siis ihan sellainen "aww".

Lopuksi kun oli aikani lähteä (minulla oli yksi pelieventti siinä mobiilipelissä jota pelaan, joten olin päättänyt mennä kotiin siihen mennessä), hän tuli saattamaan minut bussipysäkille. Kun bussi tuli, minä sitten avasi käteni sillä lailla halaukseen ja me halattiin. Se ei mennyt kovin hyvin, vaan se oli sellainen lyhyt ja vaivaantunut halaus. Ja se itse halaus meni ehkä vähän väärin, hänen päänsä oli mielestäni ehkä väärällä puolella, joten siitä tuli sellainen "sivuhalaus". Anyway, kiusallista. Siitä tuli myös se fiilis, että ehkä hän haluaa olla vain kaveri ja toisaalta tuli vähän syyllinen olo, että "pakkohalasin" häntä (vaikka ei se ihan niin kai mennyt). Toisaalta ainakaan minulle mistään normaalista halauksesta ei ole jäänyt mitään traumoja, niin ehkä se oli silti okei.

Viestiteltiin jo sinä aikana kun olin bussissa, oltiin vaihdettu numerot hississä kun oltiin menossa siihen bussipysäkille. Hän toivotti onnea siihen pelieventtiini ja kun myöhemmin illalla kerroin hänelle, että me otettiin itse asiassa siinä eventissä ihan kunnolla turpiin, niin hän sanoi, että ehkä minun olisi pitänyt jäädä hänen kämpälleen pelaamaan VR-pelejä. Sen jälkeen viestiteltiin aika ahkerasti ja se muuttui jotenkin luontevammaksi, ja sitten maanantaina hän ehdotti että nähtäisiin uudestaan nyt tulevana viikonloppuna. Eli ilmeisesti hänellekään ei ollut ihan kauheaa minun kanssani. Nähdään nyt siis perjantaina uudestaan. Alustava suunnitelma on, että mennään taas hänen kämpälleen. Minä ehdotin sitä, koska on vähemmän stressaavaa olla toisen kämpällä, minkä lisäksi saan vaihteeksi katsella eri seiniä kuin normaalisti, minkä lisäksi voin lähteä silloin kun minusta tuntuu siltä. Mutta mietin että yritän siivota kämppäni siihen kuntoon, että jos sitten jossain kohtaa perjantaina tuleekin fiilis että vaihdetaan minun kämpälleni, kämppäni on siinä kunnossa, että voin hyvillä mielin päästää jonkun tänne sisään.

Mutta Twining tuntuu siis tosi kivalta. Tähän asti olen onnistunut suhtautumaan näihin Tinder-juttuihin suht hyvin. Ihmisten kanssa on ollut kiva jutella, mutta vaikka joku on lopettanut viestittelyn tai ei ole lainkaan vastannut ensimmäiseen viestiini, en ole ottanut siitä itseeni. En myöskään edelleenkään stressaa kauheasti Twiningin suhteenkaan, vaan ajattelen, että viimeksi minulla oli kivaa ja sen takia haluan nähdä hänet uudestaan. Kyllä välillä mielessä käy, että mitä jos hän on vain peluri ja pyörittää valtavaa määrää naisia samalla, mutta yleensä se järkevä puoleni voittaa ja saan ajateltua suht helposti, että tapasinhan minäkin Kendon sen minun ja Twiningin treffien jälkeen ja mehän muutenkin vasta tutustutaan toisiimme.

Yritän välttää kaikenlaista yliajattelua ja kuvittelua ja olla miettimättä liikaa että mitä tämä on ja mihin se menee vai meneekö ja vain viestitellä hänen kanssaan ja nähdä häntä välillä, ja jos hänen kanssaan on kivaa, niin jatkan myös sitä viestittelyä ja hänen tapaamistaan, jos hän on kiinnostunut siitä myös. Varmaan jos se johonkin suuntaan etenee, niin ehkä minä sen sitten huomaan.

Onneksi on pitkä viikonloppu tulossa! Olen ollut ihan poikki ja suunnitelmanani on ottaa jossain kohtaa viikonlopun aikana yötä vasten rauhoittava, koska ehkä se saisi minut nukkumaan koko yön heräämättä. Ja viikonloppuna sen takia, ettei minun tarvitsisi stressata sitä, että mitä jos nukun herätyksen ohi, koska rauhoittavista tulee minulle sellainen ei-niin-hyvä olo ja nukkumisen jälkeenkin olen usein todella tokkurainen. Mutta se tuntuu nyt ainoalta keinolta saada nukuttua sen verran, että saisin kehoni vähemmän stressaantuneeseen tilaan, jotta saisin nukuttua paremmin. Koska se menee minulla aina niin, että jos nukun huonosti, stressitasoni nousevat, ja kun stressitasoni nousevat, nukun huonosti. Niin siitä tulee sellainen inhottava kierre, joka pitäisi nyt saada katkaistua. Töissäkin on toki ollut ihan kaaosta, mutta sain tänään sanottua pomolleni siitä, että minusta tuntuu, että minulle on kertynyt nyt vähän liikaa töitä. Se on ihan fakta eikä vain oma fiilikseni, koska kun siellä on porukka hieman vaihtunut, niin vanhan lähtiessä ne hänen hommansa on laitettu minun hoidettavakseen, mutta uuden aloittaessa ne ovat jääneet edelleen minulle. Tällä hetkellä olen vastuussa melkeinpä kaikista käytännön hommista omalla osaamisalueellani ja kun juttelin siitä yhden toisenkin tyypin kanssa, niin hänkin oli sitä mieltä, että eihän se vain toimi noin, etenkin kun teen vain kolmena päivänä viikossa töitä edelleen. Mutta pomoni sanoi, että hänellä on juuri tulossa kokous juuri työnjaon suunnitteluun, niin hyvä että otin asian esiin juuri siinä kohtaa, koska hän voi ottaa sen tosi kätevästi heti puheeksi.

Ja lisäksi kun meidän osaston johtotyyppi kyseli minulta tänään joidenkin tehtävieni valmistumisesta ja sovittiin niihin aikatauluja, niin hän sanoi, että hän tietää, että minulla varmasti kauheasti kaikkea tehtävää kun ihmisiä on lopettanut, niin laitetaan ihan suosiolla vähän pitempi aika niille tehtäville, jotta ehdin tehdä ne rauhassa. Että ei työ ole ihan toivotontakaan ja haluaisin ajatella että ehkä se muuttuu paremmaksi.

Kello on taas ihan hirveästi, aika ottaa tuplamelatoniini, niin ehkä saan ainakin nukahdettua suht ajoissa, vaikka sitten heräilisinkin keskellä yötä. Eilen kokeilin sitä ensimmäistä kertaa (terapeuttini suosituksesta) ja se auttoi ehkä vähän ja sain nukuttua jopa vähän yli 6 tuntia. Tässä kohtaa sekin on jo voitto. Pitäisi syödä vielä jotain, en ole syönyt kuin lounaan tänään. Ai niin, tänään minun oli tarkoitus hoitaa yksi lihaskuntosettikin, mutta ehkä nyt vain syön ja menen nukkumaan.

Oli ihan hyvä järjestellä taas ajatuksia näin kirjoittamalla.