(Eilisen) päivän keskustelu:
Autokoulun opettaja: ”Ja miksi hirvikolareita sattuu kaikkein eniten juuri illalla hämärän aikaan?”<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Oppilas A: ”Koska silloin hirvet lähtee liikkeelle?”
AO: ”Miksi ne lähtevät silloin liikkeelle?”
Oppilas A: ”Koska ne ei halua könnätä koko päivää samalla paikalla.”
AO: ”Ai, minä olen kuullut, että niillä olisi nälkä. Vähän niin kuin ihmisilläkin. Heti kun hämärä laskeutuu, niin tajuaa, miten kauhea nälkä on ja sitten menee syömään pitsaa. Samalla lailla ne hirvetkin menevät tien reunoille syömään pitsaa. Ja sitten välillä ne katsovat, että ’voi kun tuolla tien toisella puolella on paljon parempaa pitsaa’…”
***
Joo, tuollaista sitten oli eilen autokoulussa. Välillä tulee oikein mietittyä sitä opetuksen tasoa, mutta kaiketi tämä on parempi kuin joku kuivaakin kuivempi opiskelua & muistiinpanoja -tekniikka... Mutta nyt te ehkä mietitte (tai ehkä ette), että mikä ihme on tuo suttuinen kuva tuossa alussa. No, se on minun tämän vuoden ensimmäinen joululahjani. Purkki on lasia ja sen sisällä on juoksevaa hunajaa. Hattu on korkki, jonka saa pyörittämällä auki. Äitini sanoi, että hänen työkaverinsa oli tuonut myyntiin tuollaisia nalle-hunaja -juttuja ja äiti sitten oli ostanut sellaisen minulle, teen (ja samalla hunajan) suurkuluttaja kun olen. Ja koska hunaja on vielä juoksevaa, on se kaiken huippu. Tänään tulee varmaan sitten myös avattua se ihan totaalisen viimeinen Prince of Wales Tea -irtoteepakkaus, kun ei tuota suloista hunajaa sentään raaski pussiteen kanssa juoda. Saa nyt sitten nähdä, jos sitä voisi tilata joskus netin kautta vaikka ulkomailta, kun sitä ei kerran muuten tähän maahan enää kuulemma tuoda.
Tänäänkin oli olo ihan suhteellisen neutraali, hyvin väsynyt vain. Koulun jälkeen ehdinkin nukkua sitten mukavasti kolme tuntia ennen ruokaa. Nyt on jo vähän pirteämpi olo, luojan kiitos, sillä tänään pitäisi tehdä vielä yhtä sun toista.
Huomenna on kirkossa kuoron harjoitus, joka kestää puolitoista tuntia. Sen kun seisoo nuottilappunen kädessä ja yrittää laulaa mahdollisimman vähän nuotinvierestä, on sekä kantapäät, kurkku, että hartiat ihan hajalla. Eilenkin oli väsyttävää mennä ensin soittotunnille (jossa maanantaiseen konserttikappaleeseen lisättiin vielä muutama erikoismerkki ja aksentti!) ja sen jälkeen autokouluun, ja sen jälkeen sitten kirjaston kautta (TSH englanniksi (eli LotR)) kuoroharjoituksiin. Yhdeksältä olin sitten viimein kotona.
Nyt siis huomenna on se kuoroharjoitus ja sunnuntaina varsinainen esitys. Kolmeksi pitää mennä äänenavaukseen, minkä jälkeen harjoitukset kestävät kymmenen yli viiteen. Sen jälkeen on parin tunnin tauko. Kuoronjohtaja sanoi, että kuoro maksaa nuorisokuoron pitsalle, mutta en ole vielä varma, menenkö. Minä olen kuoron vanhin luokkalaiseni A:n ohella (vaikka hänkin on minua yli puoli vuotta nuorempi), joten me olisimme hänen kanssaan vähän niin kuin katsomassa niiden 10v:stä lähtien olevien pikkuihmisten perään. Vahtiminen kiinnostaa, mutta se syömisosuus ei. Minusta on aina niin äärettömän epämukavaa syödä jossain, missä muut ihmiset näkevät, että syön. Vähän outoa, mutta niin se kuitenkin on.
Ja maanantaina on konsertti. Ja hylätyn uusinta. Ja englannin sanakoe. Paljon hommaa siis nyt viikonloppuna. Se derivointikin pitäisi kai opetella, vaikka minulla onkin oikeastaan "varaa" neloseen, kun minulla yhtään sellaista alla ei vielä ole. Siinä on kuitenkin sitten se, että jotenkin stressi laskee, kun tietää seuraavan matikan kokeen edeltävänä iltana, että kokeesta ei tarvitse päästä välttämättä läpi. Etenemiseste ei ollenkaan houkuttele, joten tavoitteena olisi tästäkin kurssista joku edes suht siedettävä numero saada.
Sunnuntaina tulee sitten TSH:n Kaksi Tornia. Tänään ajattelin, että se olisi oiva syy mennä Kylään ja ilmoittaa hengissäolostaan sillä, että kehottaisin kaikkia vähän ennen leffan alkua katsomaan sen. Sitten ajattelin, että ehkä en sittenkään mene. Olen kai vieläkin liian nolostunut siihen. Ja liian hermostunut siitä, mitä ne Kylän ihmiset ajattelisivat siitä. Odotan kai vieläkin kauhulla sitä, että saan sen "hullu sekoboltsi ja friikki huomionkerjääjä" leiman otsaani heidän osaltaan. Aioin sanoa "myös heidän osaltaan", mutta en sitten muista, että olisin joskus ennemmin saanut virallisesti sellaisen. Niin, paitsi Thesiltä silloin joskus, kun hän kyllästyi minuun.
Ihan hyvä olo, mutta ei ihan niin hyvä kuin eilen. Vähän väsynyt ja epävarma. Kai siitä selviää.
