Tänään se alkoi: Vuoden NaNoWriMo. En ehtinyt suunnitella tämän vuoden kirjoitusta yhtä tarkasti kuin viime vuoden, mutta kaiketi saan siitä ainakin parikymmentätuhatta sanaa raavittua kasaan. Tavoitteena on kuitenkin (melko epärealistisesti) se 50 000. Ei se luultavasti tule onnistumaan, kun tuossa parin viikon päästä on taas koeviikkokin, mutta katsotaan, katsotaan.

Tänään oli äärettömän kylmä päivä. Minulla on vieläkin kädet ihan jäässä (joo joo, ne ovat aina jäässä, mutta nyt tavallista enemmän) ja korvia kuumottaa. Syynä tähän on tietysti päivän extreame-kokemus: pyöräily koulusta kotiin. Kaikki tiet olivat ihan jäässä, mutta ilmeisesti tämä jäätyminen on tapahtunut seuraavasti: Ensin on satanut lunta, joka on sitten muuttunut tiellä loskaksi. Silloin siitä on pyöräilty ja sen jälkeen loska on muuttunut vasta jääksi. Eli kaikki pyörätiet ovat sellaista epätasaista jäälouhosta. Kun tähän yhdistää vielä vastatuulen ja sen, että ei ole pipoa/pantaa/korvaläppiä, niin voi arvata, että aika kivasti siinä kylmettyy reilun kolmen kilometrin matkalla.

Muuten oli kai ihan hyvä päivä. Katsottiin historiantunnillakin vain videota Stalinin aikaisesta Neuvostoliitosta. Jotenkin vähän sumea kuva tästä päivästä... Tänään ei oikein onnistu lainkaan tämä hetkeen keskittyminen, koko ajan ajatukset harhailevat. Mutta ainakaan mitenkään poikkeuksellisen hyvä päivä (kuten maanantai) tänään ei ollut. Ei erikoisen angst, mutta ehkä vähän.

Tietysti alkaa jotenkin hermostuttaa se perjantain konsertti, mutta siihen olen keksinyt jo loistavan ratkaisun: Minä en soita sitä kappaletta tällä viikolla kertaakaan nopeasti, vaan vain kerran päivässä ja oikein hitaasti. Olen ainakin ennen huomannut, että jos pidän vähän lomaa kappaleesta, jonka osaan jo, se menee sitten paremmin, kuin jos soittaisin sitä joka päivä yli 20 kertaa täysnopeudella. Eikä täysnopeus edes onnistuisi nyt, kun kädet ovat niin kohmeessa, että pelkästään kirjoittaminenkin on jo työn ja tuskan takana. Pitää sitten siellä konsertissa yrittää lämmittää kädet mahdollisimman hyvin ennen omaa vuoroa...

Tähän mennessä NaNoWriMo:ssa on täsmälleen 481 sanaa, mutta pitäisi tänään vielä kirjoittaa vähän lisää. Pakko kuitenkin yrittää jotenkin sulattaa sormet sitä ennen, kun pienen pätkän kirjoittamiseen menee tuhottomasti aikaa, kun ne eivät suostu toimimaan kunnolla.