Joo. Voisi tosiaan kirjoittaa siitä Rockperrystä jotain. On vain niin kauhean väsynyt olo, että ei oikein jaksaisi. Ja ei, en nähnyt NN:ää siellä, enkä muita tuttuja kuin kaksi vuotta nuorempia, jotka tiedän aivan pintapuolisesti vain. Kiersin aluetta muutamaan kertaan, mutta rinteillä istuskelijoita oli kauhean vaikea käydä kaikki läpi, vaikka miten tiiraili, niin en sitten tiedä yhtään, oliko siellä jotain tuttua vai ei.

Tarja3.png

Alueen ympärystä oli ainakin jo silloin, kun tulin, aika epäilyttävä. Juopottelevia ihmisiä oli tienposket täynnä. Oli hankalaa nähdä, että mistä pääsisi edes sisään, kun ihmisiä oli niin paljon ja suurin osa vain oleskeli siellä, eikä liikkunut. Muutamat liikkuivat, joten seurasin sitten heitä ajatellen, että varmaan siten löytäisi sitten sisään.

Ja löysin sisään. Vaihdoin lippuni rannekkeeseen ja jonotin laukuntarkistukseen ja rannekkeentarkistukseen päästäkseni sisään. Ja se rannekettani tarkastanut tyyppi päätti jostain syystä pilailla kustannuksellani ja säikäyttää minut kysymällä, että miksi minulla oli sininen ranneke. Koska ei ole yhtään luonnollista, että jotkut viralliset tarkastajat vitsailevat, ajattelin jo, että hemmetti, se rannekkeen antanut on söhlännyt jotain. Änkytin sitten pelästyneenä, että se tyyppi oli tuolla aikaisemmin antanut tämän rannekkeen. Ennen kuin ehdin selittää loppuun, se tarkastaja sanoi, että oli vain vitsaillut. Kiva. Sisäänpääsyvaatimukseksi laskettiin näköjään myös palanen ylpeydestä.

Tullessani alueelle, esiintymässä oli Lordi. Otin pari kuvaa ja seurasin esitystä puolella silmällä samalla kun kiersin sitä aluetta. Esityksen lähetessä loppua, aloin hivuttautua pikkuhiljaa lähemmäs lavaa, koska tiesin, että sillä lavalla esiintyisi seuraavaksi Tarja Turunen. Kun Lordi lopetti ja lähti, pääsin luikahtamaan ihan kaiteen viereen, eturiviin. Nojasin siinä ja katselin roudareita ja ihmisiä ja kuuntelin joitain juttuja, joita siinä kuuli. Oikealla puolellani oli kaksi teinityttöä, joilla oli molemmilla Lordi-paita. He pyysivät jotain roudarityyppiä, joka kulki ohi, antamaan ne Lordin lavaan teippaamat esiintymistietojutut. Siihen oli merkitty kaikki esitettävät biisit, ”välipuheet” ja kaikki ylimääräinen rekvisiitta, mitä missäkin kohtaa oli tarkoitus tuoda lavalle. He hihittelivät sitten melkein hysteerisesti, kun toisessa paperissa luki rekvisiittana Quasimodo, mutta toisessa ”Kusimato”. Siis tosi hauskaa.

Vasemmalle puolelle tuli minua hieman vanhempi nainen. Hänellä oli myös pelkästään lyhythihainen paita. Ja hänellä oli valkoisiksi viiruiksi haalistuneita viiltelyarpia molemmissa käsissä. Hän tuli ilmeisesti katsomaan vain Tarja Turusta.

Tarja1.png

Ja sitten Tarja tuli ja esiintyi ja lähti. Näin tiivistettynä. Hän lauloi järjettömän hienosti – ihan kuin olisi levyltä kuunnellut. Minä huidoin ja ulvoin vähän väliä, vaikka yleisö ei ollut niin kauhean riehakas kuin olin toivonut. Tai no, silloin kun Tarja aloitti uuden biisin, niin sen pienen hiljaisen hetken ajan jälkeen (sen ajan, joka meni biisin tunnistamiseen) yleisö melkein räjähti innosta, jos kyseessä oli Nightwishin biisi. Mitä niitä Nightwishin biisejä taas esitettiinkään... She Is My Sin, Kinslayer, Over The Hills, Nemo... Kaikenlaista kuitenkin. Oli hienoa ja huippua.

Tarja2.png

Oli myös hienoa, että onnistuin nähtävästi vetämään jonkin verran vastakkaisen sukupuolen huomiota itseeni. Yksi tuli tervehtimään, yksi käveli ihan edestäni ja iski silmää (siis oikeasti!) ja yksi huomautti, että minulla pitäisi olla jalassa korkokengät. Olin ihan otettu. Tuli sellainen olo, että olen sentään jotain, vaikka olinkin tullut yksin ja vaikka painoin niin kauheasti ja vaikka poikaystäväni vietti aikansa mieluummin kotona.

Ja me riideltiin taas. En ole ihan varma, olenko edes kertonut kaikista riitatapauksista, muttah... No, minua ärsytti ja purin sen siten, että koska Alf nyt sattui olemaan mesessä silloin, niin aloin ladella hänelle asioita, jotka hänessä ottivat minua kaaliin. Ei ollut tarkoitus ajautua siihen, mutta niin vain kävi. Hän puhui tietokonepeleistä. Siis puhui, puhui ja puhui vielä puhumisen jälkeenkin. Ja minua kyllästytti ja teki mieli hakata päätä seinään. Hän puhuu aina peleistä kauheasti ja linkittää joitain videoita tai musiikkeja niistä minulle. Tai jos ollaan yhdessä, niin sitten katsellaan yhdessä niitä netistä.

Ja se on tylsää ja typerää, vaikka minulla ei sinänsä mitään pelejä vastaan olekaan. Joten sitten olin kiukustunut ja jotenkin aloin sitten valittaa. Koska en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Olen lopen väsynyt kinaamiseen, mutta sellaisen välttäminen tuntuu niin hankalalta. Se, joka käytti tuota nimenomaista ”kinata”-verbiä, ei ole pukahtanut minulle mesessä yhtään ainoaa sanaa. Tulee taas sellainen olo, että olenko minä oikeasti niin kauhea, että karkotan ihmiset ympäriltäni. Vähän niin kuin olen karkottamassa Alfiakin nyt.

Tänään olin poliklinikalla ja sanoin tuosta, että minua jotenkin vaivaa se, että Alf pelkää niitä paikkoja, joissa minä haluaisin viettää yhdessä aikaa. Kyllä, tiedän tiedän tiedän, että minun pitäisi tukea Alfia eniten, mutta tuntuu niin kurjalta, että vaihtoehtona on joko se, että supistutan elämääni, tai se, että menen yksin kaikkialle. Ja loppujen lopuksi se kuitenkin johtaa siihen, että elämäni ”supistuu”, kun ei ole niin hyvää mahdollisuutta tehdä kaikenlaisia asioita, joita haluaisin. Harmittaa vain, kun en ole lainkaan varma, että Alf edes yrittää. Hän ei suostu edes puhumaan siitä, ei melkein yhtään. Ei sanomaan, häiritseekö se sillä lailla kuin ananakset häiritsevät minua pizzassa, vai sillä lailla kuin ihmisuhriksi joutuminen haittaa.

Ja sitten oli fysio. Ja taas olen syönyt niin kauhean hirveästi, että ällöttää. En vain pysty olemaan syömättä. Paitsi tästä lähtien todennäköisesti hieman. Sillä hampaastani lohkesi palanen. Olin leffassa (äitini kanssa) ja puraisin jotain kovaa karkkia, niin ilmeisesti hammas lohkesi jossain vaiheessa. Ei se ole kipeä, mutta se tuntuu ajatuksena sellaiselta, että ei huvita oikein syödä.

Pitäisi sitten mennä hammaslääkäriin. Äiti lupasi etsiä sen hänen hammaslääkärinsä numeroa, koska ei ole sitä mieltä, että minun kannattaisi enää mennä kunnan hammaslääkärille, kun minulle on jäänyt sieltä niin negatiivisia kokemuksia, että olen pakoillut ihan perustarkistusta melkein neljä vuotta. Joo, voi olla että on ällöttävää ja kaikkea, mutta miksi pitäisi mennä jonnekin, missä sattuu, ja minkä jälkeen sattuu melkein vuoden ajan aina kylmää tai kuumaa juodessa, mutta jota ennen mikään ei tunnu yhtään missään pahalta?

Käytiin katsomassa kuudes Harry Potter. Ihan hyvä leffa, ei mikään loistava, mutta ei niin kauhean huonokaan, mitä olisi voinut olla. Daniel Radcliffe on kyllä aika tasainen koko ajan, mutta Draco Malfoy oli niin huippu, että ei muulla sitten ollutkaan väliä. Harmi, että häntä ei sitten kauheasti näy myöhemmin. En tiedä, miten jaksan ikinä niitä viimeisiä leffoja, kun pitäisi sietää sitä leffakolmikkoa melkein koko ajan.

Väsyttää. Eläminen saa minut niin uuvuksiin, että kipeää ottaa. Olen ihan uupunut ja väsynyt, vaikka tekisin mitä. Vaikka söisin tarpeeksi ja nukkuisin tarpeeksi ja yrittäisin aktivoida itseäni, niin olen liian väsynyt tehdäkseni oikeastaan yhtään mitään. Ainakaan vapaaehtoisesti. Jos teen jotain, minun pitää pakottaa itseni siihen.

Huomenna Nan tulee kylään. Onkohan hän löytänyt jo kämpän Tampereelta... Voisi kertoa hänelle Alfista ja kysyi joitain mielipiteitä. Ja kiinnostaa tietää, miten Taolla menee armeijassa nyt, kun Nan on siis ”inttileski”. Mutta sitä ennen pitää siivota vähän...

Tarja4.png