Vaihteeksi olo on jotenkin ihan vetämätön. Tosin yritän olla ymmärtäväinen itseäni kohtaan, koska todennäköisesti olen oikeasti vain todella väsynyt. Olen koko viikon nukkunut yöunien lisäksi päikkärit joka päivä ja vaikka tuntui, että niistäkään ei ole mitään apua, perjantaina yhtäkkiä vähän aikaa nokosten jälkeen huomasin, että minulla oli jopa energinen olo. Tein koodaustyötä ja sanoisin, että se on nyt n. 90% valmis. Deadline siihen on siis perjantaina ensi viikolla. Eilen lisäksi kirjoitin vähän gradun uutta osiota. Olokin on ollut vähän parempi, vaikka nyt väsyttääkin.

Huomenna on taas Skype-kokous työpaikan kanssa gradustani ja sitten yliopistolla koodausharjoitukset, joihin olen suunnitellut meneväni ja sitten heti sen perään tapaaminen sen graduopettajan kanssa. Eli kauheasti kaikkea taas. Mutta todennäköisesti näen Lesterin huomenna, ainakin ohimennen kun menen siihen tapaamiseen graduopettajan kanssa. Opettaja laittoi meille varattavia aikoja, joihin saimme kirjoittaa vain omat nimemme sitä mukaa kuin ehdimme ja Lester varasi itselleen juuri minua edeltävän aikaslotin. Toisaalta mieleni iloitsee paitsi siitä, että näen Lesterin todennäköisesti huomenna, niin myös siitä, että Lester varasi juuri sen ajan. Eihän se tarkoita mitään, mutta pieni osa minusta välillä hihkaisee mielessäni, että ehkä hän varasi juuri sen ajan, koska hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että törmäisi minuun yliopistolla. Eli pääni sisällä on meneillään kunnon yläastemeininkiä, jota yritän parhaani mukaan hillitä ja sanoa, että ihan sama ja että ehkä he lopettelevat sen opettajan kanssa niin aikaisin, että en edes näe Lesteriä lainkaan.

Mutta olen miettinyt häntä kai aika paljon viime aikoina ja kai osittain siksi, että koen, että joitain asioita on tulkittavissa niin, että jotain on nyt nytkähtänyt eteenpäin ja että minun pitäisi jotenkin tehdä oma osani, jotta tämä mukava kehitys ei nyt jämähtäisi tähän. Minulla ei vain ole mitään ajatusta, mitä voisin tehdä. Jonkun ihan epätärkeän viestin hänelle voisi laittaa jossain kohtaa, mutta pää lyö tyhjää, enkä keksi mitään sopivan neutraalia asiaa, että voisin tehdä jotain alustavaa suunnitelmaa siitä. No. Ehkä yritän keksiä jotain ja pitää kynnyksen matalalla.

Ehkä huominen ja potentiaalinen Lesterin tapaaminen vähän hermostuttaa myös siksi, että tämä olisi nyt ensimmäinen kerta, kun me nähtäisiin kasvotusten sen bändijutun jälkeen. Kun siellä keikalla jotenkin tuntui, että meillä klikkasi ja hän oli niin upea ja hänkin vaikutti ilahtuneelta, että tulin kuuntelemaan heitä. Ja ollaanhan me jotain viestejä vaihdettu yliopistojuttuihin liittyen sen jälkeen, mikä ei kylläkään vähennä jännitystä vaan lisää, koska kuten sanoin: tuntuu, että jokin on nyt vähän muuttunut meidän välillä. Kai mietin, että jos näen hänet huomenna, huomaanko olleenikin vain väärässä vai onko jokin muuttunut niin, että se käy jotenkin ilmeiseksi? Kumpikin vähän pelottaa, jälkimmäinen vaihtoehto ehkä enemmän. Mutta todennäköisintä on, että törmätään ohimennen ja moikataan lyhyesti ilman että mitään sen enempää on tulkittavissa yhtään mistään, niin pitäisi nyt suhteuttaa nämä ajatukseni siihen. No big deal.

Äh, tuntuu, että ehkä otan pienet nokoset nyt, kun jotenkin nukuttaa. Ehkä pitäisi vetää kahvia tai teetä ennen sitä, koska kokis on loppu. Tällä nokosviikollani jossain kohtaa muistin jonkun unidokumentin, jonka näin joskus ja siinä sanottiin, että jos juo tyyliin kupin kahvia ennen nokosille menoa, herätessä kofeiini on alkanut vaikuttaa ja herääminen käy helpommin ja olo on muutenkin pirteämpi. Olenkin juonut taas parin viikon tauon jälkeen Coca-Colaa, millä on ollut jonkinlainen vaikutus pirteyteen - joko oikea tai plasebo, mutta ihan sama. Nyt kokis on kuitenkin taas loppu, joten ehkä pitää turvautua muihin kofeiinin lähteisiin, vaikka en nyt kauheasti kofeiinia yleensä nautikaan. Mutta tänään pitää saada koodaus- ja gradujuttuja vielä tehtyä, niin haluaisin vain varmistaa, että nokosten jälkeen en ole vain entistä tokkuraisempi, koska niinkin välillä käy.