Heräsin yhtäkkiä siihen, että summerini soi. Niin välilillä käy ja ajattelin että okei, nyt on perjantain ja lauantain välinen yö, joten joku humalainen on ulkona painelemassa kivoja nappuloita. No, se sitten soi uudestaan ja uudestaan. En tiedä miten muut ihmiset reagoivat ovikelloon tai summeriin, mutta ylipäätään minä vihaan niitä. Vaikka olisi päiväsaika ja tietäisin vaikka että äitini on tulossa, niin joka kerta kun summerini soi, on kuin saisin pienen sydänkohtauksen. Sama on ovikellon kanssa. En tiedä onko se pelko peräisin siitä, kun olin pienenä yksin kotona ja kun ovikello soi, ensimmäinen reaktioni oli sännätä piiloon: jonnekin minne ikkunoista ei näkynyt. Oli yksi paikka jotakuinkin keskellä taloa, käytävässä,  sellainen suunnilleen yhden ihmisen kokoinen "sokea piste". Jos siinä nojasi seinää vasten niin mistään ikkunasta ei nähnyt sinne. Muuten olisi  pitänyt mennä joko saunaan tai vessaan, mutta ne eivät mielestäni olleet yhtään hyviä. Nyt aikuisenakin kun oma ovikelloni soi, pelästyn. Jos katson televisiota tai muuta, niin laitan äänen pois, toivoen, että ovikelloa soittanut ei ole kuullut ääntä jo aikaisemmin, koska silloin on kuin en olisi kotona lainkaan.

Kuitenkin, nousin nyt yöllä lopulta ylös ja otin kännykkäni. Näin, että kello oli 4:21. Päätin mennä laittamaan summerin off-asentoon niin että se ääri ei kuuluisi enää asuntooni, sillä vaikutti siltä, ettei summerin soittaja aikonut lopettaa. Olin peloissani ja jäin lähelle ulko-oveani kuuntelemaan. Alhaalla ulko-ovella oli selkeästi joku, joka pyrki sisään. Kuului koputuksia. Toisaalta mietin, että pitäisikö nostaa puhelimen luuri ja kysyä että kuka siellä oli ja millä asialla, koska voisihan olla, että siellä olevilla olisi vaikka jokin hätä. En nostanut luuria, vaan kuuntelin yhä. Kuului jonkinlaista raapivaa ääntä. En tiedä millä muullakaan sanalla sitä kuvaisi. Minulle tuli mieleen kuva, että joku yrittää jotenkin tiirikoida alaoven lukkoa auki, mutta en ole varma oliko se niin. Tavallaan ääni muistutti hieman myös sahan ääntä, tai sitten rapun ovea raavittiin ehkä kivellä, puun oksalla tai jollain muulla. Sitten alkoi kova paukutus. Siinä vaiheessa pidin puhelinta kädessäni ja näppäilin 11 puhelimen näytölle. Pitäisi enää kirjoittaa kakkonen ja painaa soita-painiketta.

Olin edelleen hieman unenpöpperössä, minkä huomasin siitäkin, että jotenkin automaattisesti meinasin näpytellä kaksi ensimmäistä numeroa numerosarjasta 911. Mietin myös, että ehkä tämä on unta ja nipistin itseäni (kyllä, nipistän itseäni, jos epäilen näkeväni unta). Mielessäni pyöri erilaisia skenaarioita.

Hmm. Nyt kuului outo ääni taas, mutta en ole varma kuuluiko se alaovelta. Jonkinlainen paukahdus.

No, kuitenkin. Niin siis skenaarioita pyöri päässäni, että onko se jokin hullu murhaaja, joka on päättänyt pyrkiä juuri tähän rappuun, vai onko se joku satunnainen humalainen, joka haluaa vain sisälle rappuun nukkumaan, vai onko se joku tämän rapun asukas, joka on hukannut avaimensa (ja puhelimensa tai puhelimesta on akku loppu). Mietin, että jos itse olisin alhaalla, mitä tekisin. Tarkistin ulkolämpötilan: yli kymmenen astetta. Siellä selviäisi ihan hyvin. Menisin varmaan jollekin huoltoasemalle tai ehkä bussipysäkille istumaan.

En ole ikinä soittanut hätänumeroon ja oikeastaan mietin, että mitä edes sanoisin. Toisaalta mitä muuta tarvitsisi sanoa kuin että kuulostaa ihan selkeästi siltä, että joku yrittää murtautua rapun ulko-ovesta sisään tässä osoitteessa, olisi hyvä jos tulisitte katsomaan. Alaovelta kuului edelleen outo ääni, kuin jollain isolla olisi lyöty ovea. Harvakseltaan sellainen TUMP, tauko, TUMP, tauko, TUMP. Ajattelin, että jos se jatkuu pitempään tai jos kuuluu jonkinlainen rikkoutumisen ääni, sellainen että kuulostaisi kuin se tyyppi olisi onnistunut rikkomaan oven, lisäisin sen viimeisen numeron ja painaisin "soita". Ne isot pamaukset loppuivat. Kuului vielä uudestaan koputusta (joka oikeasti kuulosti pieneltä naputtelulta niihin pamauksiin verrattuna). Mietin, että tuskin se tyyppi pääsisi sisään, sillä ulko-ovet ovat aika jykevää tekoa (ja aukeavat suomalaiseen tyyliin ulospäin). Mietin, mistä muualta se tyyppi voisi päästä sisään, mutta minua rauhoitti se, että mielestäni tämä talo muistuttaa hieman linnoitusta - ainakin jos vastassa on yksittäinen humalainen harhailija. Ikkunoihinkaan ei ylettyisi, ei edes alimman kerroksen, eikä ainakaan minun mielestäni talon seinää pitkin pystyisi mitenkään kiipeämään ylöspäin esim. parvekkeille, koska niitä ei ole. Lopulta alaovella tuli hiljaista.

Seisoin hiljaa paikallani ja kuuntelin sitä hiljaisuutta varmaan kymmenen minuuttia. Päätin, että avaan koneen ja kirjoitan, koska vaikka minua oikeastaan väsyttää todella paljon, en uskalla yrittää nukahtamista uudestaan, ennen kuin on ollut pitempään hiljaista. Ja minua oikeasti pelottaa, minua pelottaa ovia hakkaavat ihmiset, ja jotenkin tunnen ehkä ylireagoivani tähän, koska asiahan olisi ollut ihan eri jos tyyppi olisi ollut minun oveni takana. Nyt ei ole kuulunut oikein mitään, se yksittäinen outo ääni vähän aikaa sitten, mutta sen lisäksi ehkä yksi auto ja mitä luultavimmin lakaisukone. Nyt meni taas auto.

On tosin paljon turvallisempi olo kerrostalossa, sillä tiedän, että varmasti moni muukin heräsi siihen meteliin ja luulisin, että se tyyppi soitti myös muiden asukkaisen summereja: täällä oli siis muita ihmisiä minun kanssani, tosin vain eri asunnoissa, joten en ollut yksin jonkun hullun sisäänpyrkijän armoilla. Vieläkin on hieman epämukava olo. Periaatteessa koko ajan pelkään, että hetkenä minä hyvänsä se oven hakkaaminen alkaa taas. Ehkä menen huomenna (tai siis tänään) päivemmällä ulos katsomaan, onko ovi kunnossa vai onko sille tehty jotain vahinkoa.

Väsyttää aika paljon, mutta edelleemn hermostuttaa. En muista ihan tarkkaan, millaista unta näin ennen heräämistäni, mutta minulla on hämärä tunne, että se ei ollut mikään kiva uni. Tähän kohtaan joku kiva uni olisi enemmän kuin tervetullut.

Jostain kuuluu jonkinlaista outoa ääntä taas. Ehkä kaukana olevan auton täysillä olevat stereot tai ehkä se rappuun yrittänyt tyyppi hakkaa nyt jotain toista ovea. Ehkä nousen ja menen kuuntelemaan eri puolilta asuntoa hieman. Ei ainakaan alaovelta tuntunut kuuluvan tuo ääni, vaan jostain ulkoa, ehkä se on se sama lakaisinkone mutta vain hieman kauempana, tai joku iso auto. Melkein näyttää siltä, että alkaa tulemaan pikkuhiljaa valoisempaa. Silloin herätessäni oli ainakin mielestäni paljon pimeämpää. Uskaltaisikohan jo nukahtaa? Pitäisi keksiä ehkä ensin joku kiva ajatus tai aihepiiri, jota voisin miettiä nukahtaessani, jotta en vaipuisi ainakaan heti takaisin painajaiseen. Jostain syystä ei kyllä tule mieleen siis mitään juuri nyt.  Ei kun tuleepas! Ennen nukkumaanmenoani tänään (tai siis eilen - ei kun itse asiassa tänään, koska se oli yli puolenyön) katsoin Poirot -tv-sarjaa, joten voin miettiä sitä, sillä se on oikein mukava ja leppoisa sarja. Mikäs se jakso olikaan... Ai niin, Kidnapped Prime Minister. Ehkä voin miettiä tarinaanikin. Ja tästä tämänöisestä pelottavasta (siis minulle pelottavasta, yleisestä pelottavuudesta en tiedä) episodista voisi saada kivan kohtauksen tarinaan - siis jos en olisi kirjoittanut sellaista jo. No, ehkä mietin Poirotia ennemmin. Ehkä mietin mitä voisin syödä huomenna tai mitä vaatteita voisin käyttää kunhan laihdun hieman.

Tuskin se tyyppi enää palaa sinne alaovelle, on varmaan jo kaukana jossain. Koko ajan kuitenkin kun rotat päästävät jonkinmoisen äänen tuolla keittiössä, terävöidyn hetkeksi, koska pelkään että se kuuluukin rapusta. Katuvalot sammuivat nyt, joten kaiketi alkaa sitten tulla jo valoisaa. En muista kyllä varmaan koskaan ennen täällä todistaneeni sitä, kun katuvalot sammuvat.

No, ehkä menen nukkumaan. Mutta pidän kännykän vieressäni, sekin rauhoittaa hieman, koska sitten se on siinä koko ajan valmiina, siltä varalta että jotain tapahtuu. Mutta nyt mietin Poirotia.