Amia heräsi aamulla ja tulosti korjatut työselostukset. Amia lähti yliopistolle. Hän ei löytänyt korvaläppiä. Amia myöhästyi laskuharjoituksista. Amia laittoi listaan laskeneensa neljä tehtävää vaikkei ollut laskenut yhtään. Amia ei osannut kertoa, millainen asetoni on rakenteeltaan. Saatuaan tietää asetonin rakenteen, Amia ei osannut kertoa onko se polaarinen vai pooliton. Amia veikkasi ja veikkaus meni vikaan.

Amia tuli meni kauppaan. Amia ajatteli, että voisi ostaa jotain syötävää. Amia osti jauhelihakeittoa ja punajuurisalaattia. Amia meni asunnolle. Amia lämmitti valmisjauhelihakeiton ja söi sen. Se oli hyvää. Amia oli Kylässä ja mesessä ja katsoi Everwoodia. Illalla Amia päätti syödä hieman punajuurisalaattia, koska siitä tuli aina mieleen koti ja lapsuus. Amia ei ollut syönyt punajuurisalaattia pitkään aikaan. Amia söi koko purkillisen.

Oli yli keskiyön, kun Amia katsoi Everwoodia. Amia päätti mennä laittamaan kesken jakson hoitoainetta hiuksiin. Amia pysähtyi peilin ääreen. Amia alkoi käymään läpi menneisyyttään. Ajatteli, että kertoo sitä kuin tarinaa. Amia puhui itsekseen ja selitti kaikenlaista ääneen. Amia harjasi hiuksensa ja laittoi ne kauniisti. Amia pääsi kohtaan, jossa kertoi, kuinka Thes särki hänen sydämensä ja miten Amia sai syömishäiriön. Silloin Amialle tuli huono olo ja hän lopetti tarinan kertomisen ja juoksi vessaan. Amialla oli huono olo. Amia muisti kaiken syömänsä punajuurisalaatin (hän oli laskenut kalorit purkin kannesta) ja hän halusi oksentaa.

Mutta huono olo laantui. Olo alkoi tuntua taas paremmalta, mutta Amia tuli vihaiseksi. Hän paiskoi tavaroita ja kiroili. Sitten hän työnsi sormet kurkkuun. Amiasta tuntui siltä, että hän tukehtuu. Mutta Amia  ei oksentanut. Amia yritti uudestaan, Amia työnsi sormet syvemmälle kurkkuun ja joutui kakomaan monta minuuttia. Mutta Amia ei siltikään oksentanut.

Amia tuli vielä vihaisemmaksi. Amia marssi pois vessasta ja otti lattialta kynsisakset. Amia viilsi. Ja Amia viilsi. Ja Amia viilsi. Hän katsoi kättään ja haava ei näyttänyt miltään. Käteen sattui. Siitä ei kuitenkaan tullut verta. Amiaan sattui vaikkei tullut edes verta. Amia tuli entistä vihaisemmaksi ja painoi lujempaa.

Amia viilsi monta kertaa. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Joka kerta kovempaa ja kovempaa ja kovempaa ja kovempaa. Kädestä alkoi vuotaa verta. Amia oli vieläkin vihainen. Pieni veri ei riittänyt. Amia ei lopettanut. Saksissa oli paljon verta, niistä ei enää nähnyt kunnolla, että millä kohdalla viiltää. Amia pyyhki veren käsiinsä ja viilsi uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Amia pyyhki taas veren kynsisaksista. Amia viilsi uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Amia lopetti. Hän ei saavuttanut toivomaansa. Ei Amia edes tajunnut, mitä hän olisi halunnut, mutta hänellä ei ollut voitokas olo. Amia tunsi, että lopettaessaan hän luovutti kesken. Amia tunsi, että hän oli liian heikko edes viiltämään tarpeeksi syvään.

Amia ajatteli, että mesessä ei olisi taatusti enää ketään jolle puhua niitä näitä. Amia mietti, että blogiin voisi aina kirjoittaa. Amia ajatteli, että se olisi ainakin paikka hänelle. Amia ajatteli, että ehkä joku jopa lukisi, ehkä joku jopa sanoisi, että hänen ei tarvitse tehdä niin enää. Amia ajatteli että kirjoittaminen saisi olon paremmaksi.

Sitten Amia vasta huomasi, että hänen kätensä olivat veressä. Molemmat kädet. Sormetkin. Amia ei ollut tajunnut, että kynsisaksista pyyhitty veri oli siirtynyt käsiin. Sormet olivat veressä. Kynsisakset olivat veressä. Ranne oli veressä.

Amia mietti, että hän ei tiennyt mitään enää. Amia ei tiennyt mitä tehdä. Amia istui tietokoneensa ääressä. Kursori vilkkui pitkän tekstin päätteenä. Eikä Amia tiennyt enää mitä sanoa.

Amian katse harhaili ympäri huonetta. Amia huomasi lattialla Tryptoval -tabletteja. Amia osti niitä, jotta  voisi nukkua. Niissä on valeriaanaa ja tryptofaania. Niitä voisi ottaa yhden tai kaksi vuorokaudessa. Jäljellä oli kahdeksan. Amia otti ne kaikki. Amia mietti, ottaisiko myös liikaa migreenilääkkeitä. Amia ei ottanut. Eivät ne kuitenkaan yhdessä minkään kanssa riittäisi tappamaan häntä – korkeintaan tuhoaisivat ruumista. Amia ajatteli, että olisi turha vahingoittaa ruumista liikaa, jos ei kuolisi. Amiassa oli vieläkin pala, Kuiskaus, joka ajatteli, että ruumista pitäisi säästää, koska ei koskaan tietäisi, jos tapahtuisikin jotain ja Amia haluaisikin elää.

Amia alkoi itkeä. Hän mietti taas, josko ottaisi migreenilääkettä liikaa. Hänen teki mieli. Amian teki mieli myös viiltää lisää saksilla. Amia oli vieläkin vihainen. Amia oli vihainen sille, että hän oli surullinen. Amia oli vihainen sille, että oli heikko. Amia halusi rankaista itseään. Kostaa sen, että hän ei ollut tehnyt tarpeeksi. Että hän ei ollut ollut tarpeeksi.

Amia ei välittänyt enää. Amiasta ei tuntunut miltään. Amia päätti lopettaa.