(17.4.2007)

Tuntuu melkein niin kuin minä olisin onnellinen. (Tuo olisi sopivan dramaattinen loppu, mutta pakko lisästä vielä, että paitsi että ihan niin kuin olisin onnellinen, tuntuu, että olisin myös korviani myöten rakastunut (mikä on hyyyvin epä-amimaista), mistä ei ikinä seuraa ikinä mitään hyvää. Tämän sanoo realisti minun päässäni, mutta nyt minä en jaksa välittää siitä asiasta.)

 

***

 

No niin, minähän tiesin, että olin sanonut tuon jossain! Minä siis muistan sittenkin jotain, mitä olen kirjottanut tänne aikaisemmin! No niin, realistini oli oikeassa. Siitä ei seurannut mitään hyvää, vaan pelkästään se, että minä tunnen oloni vain entistä yksinäisemmäksi ja itseskelen itsekseni. Eli jos etsitte uusia tuskan tasoja, niin kokeilkaa rakastumista (en tarkoita, että olisin rakastunut NN:ään, boikotoin tuota viheliäistä r-sanaa), se tuhoaa kaiken positiivisen 100%:n varmuudella.