Tänään oli ihan hyvä päivä, vaikka viikonloppu ei mennytkään niin hyvin. Ei sillä, ei viikonlopussakaan varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta fiilis oli ei-niin-hyvä. Olin parturissa, siellä, mitä Arrow oli suositellut minulle ja hän oli todella kiva ja teki tukalleni juuri sen mitä halusinkin. Mutta. Mietin, että menenkö sinne kuitenkaan jatkossa, kun minulle tuli siellä ollessani sellainen fiilis, että olen äärettömän tylsä ja pettymys asiakkaana. Se parturi puhui todella paljon ja vähän ehkä liian henkilökohtaisiakin juttuja, ja onnistui osumaan ainakin kerran minulle vähän arkaan paikkaan. Hän kysyi, että mitä aion tehdä sen hiustenleikkuun jälkeen, että jos hän laittaa tukkani oikein kivaksi, niin ehkä menen vaikka treffeille sitten illalla. Sanoin vain, että no joo, en varmaan mene, mihin hän heti tarttui että ai miksi en. Kun sanoin ympäripyöreästi, että pidän vain taukoa miehistä tällä hetkellä, niin sen parturin ensimmäinen kommentti oli, että ai onko mennyt liian lujaa.

Ei hän tarkoittanut tietenkään mitään pahaa, mutta kai nyt on vain sellainen kausi, että nuo miesjutut tuntuu jotenkin kipeiltä. En tiedä onko se enimmäkseen Koodariopettajasta johtuvaa vai mistä, mutta jotenkin olen herkkä ajattelemaan, että kukaan mies ei tule ikinä olemaan minusta kiinnostunut sillä tavalla kuin haluaisin, että minusta ollaan kiinnostuneita. Niin kun se parturi kysyi, että ai miksi et mene treffeille tänään, niin melkein teki mieli alkaa itkeä ja sanoa, että kun kukaan ei halua minua.

Käytiin tuota läpi terapiassa ja terapeuttini nosti uudeksi tavoitteeksi sen, että minun pitäisi oppia pääsemään paremmin kosketuksiin oman naiseuteni kanssa. Kerroin hänelle (jostain syystä) Korpinkynnestä ja siitä, miten silloin talvella olin silloin yhtenä huonona päivänä yrittänyt epämääräisesti iskeä häntä ja että sen kesäisen yhteishengauksen jälkeen hän oli tuntunut rikkovan yleistä sanatonta sopimusta siitä, että kukaan ei jää kaksistaan kenenkään kanssa yhteishengauksen päätteeksi. Kun kirjoitin siitä silloin tänne, sanoin toivovani, että terapeuttini parantaisi minut näiltä suuruudenhulluilta ajatuksiltani, että ehkä Korpinkynsi olisikin kiinnostunut minusta ja jäi siksi. No, ei se mennyt ihan niin, vaan terapeuttini vain lisää vettä myllyyn sanomalla, että no eiköhän se ole ilmiselvää, miksi joku mies jää jonkun naisen kämpälle kaksistaan keskellä yötä. Kun sanoin, että ei Korpinkynsi edes yrittänyt mitään, silitteli vain rottiani ja oli ihan ihmisiksi, niin terapeuttini sanoi, että miehet nyt vain tarvitsevat niin paljon rohkaisua naisten puolelta ennen kuin tekevät mitään, niin ehkä Korpinkynsi toivoi, että kun oltaisiin kahden, minä yrittäisin ehkä iskeä häntä taas. Mutta kun niin ei käynyt, niin sitten hänkään ei tehnyt mitään, vaan lähti sopivan ajan kuluttua.

Sain myös ehkä vastauksen siihen, mitä olen miettinyt tämän asian suhteen. Terapeuttini kysyi minulta, että pidänkö minä Korpinkynnestä ja mietin asiaa ja lopulta vastasin, että varmaan en tarpeeksi. Terapeuttini sanoi, että todennäköisesti Lester on edelleen minun mielessäni niin paljon, että en pysty keskittymään muihin ja että se on ihan okei.

No, tänään sitten bondattiin taas Arrown kanssa. Se lähti jostain ihan tyhmästä lipsautuksesta (vai oliko se lipsautus?) kun sanoin, että pitäisi järjestää joku Back to School -hengaus ja sopia ennen päivämääräehdotusta kaikkien kivojen kanssa joku kaikille sopiva päivä. Arrow tarttui siihen heti, että ai kivojen kanssa, ketkä on sitten niitä vähemmän kivoja. Puhuin itseni siitä ulos ilman että minun tarvitsi vastata ja sain Arrown myöntämään, että hänestäkin tuntuu siltä, että joo, kaikki on kivoja, mutta että jonkun poissaolo hengauksista harmittaa enemmän kuin jonkun toisen. Sitten käänsin kysymyksen ympäri ja kysyin, että mitäs mieltä sinä, Arrow, olet, keiden poissaolo hengauksista harmittaa sinua vähemmän kuin muiden. Arrow on niin huippu. Ja koska hän on myös kielenopiskelija ja selkeästi osaa arvostaa samanlaisia asioita kuin minäkin, hän puhui puolestaan itsensä ulos vastaamisesta ja käänsi kysymyksen taas minulle.

Se oli hauskaa. Kun kumpikin selkeästi halusi tietää, mitä mieltä toinen oli, mutta kumpikaan ei halunnut olla ensimmäinen, joka sheidaa kanssaopiskelijoita. Minä sitten päätin, että okei, minä vain vastaan siihen, koska muuten siitä ei päästä mihinkään. Sanoin sitten, että Jyn, André ja Kovaääninen tyyppi ovat sellaisia, että ei haittaa, jos he eivät ole ihan joka kerta mukana. Arrow puolestaan sanoi, että hän on bondannut kyllä Andrén kanssa, mutta että on samoilla linjoilla Jynin ja Kovaäänisen tyypin kanssa. Ei siksi, että he eivät olisi kivoja ihmisiä, vaan että henkiset energiatasot eivät vaan ihan kohtaa. Ja hän ei myöskään liiemmin välittänyt Thorista, mikä on kyllä ymmärrettävää, sillä keväällä yhdessä hengauksessa Thor puhui pitkään siitä, että mikä se seksuaalivähemmistöjen FUNKTIO maailmassa on, koska hän ei keksi mitään hyvää syytä heidän olemassaololleen.

Ja ilmeisesti Thor on yrittänyt iskeä suunnilleen kaikkia meidän ryhmän naisia. Se ei ole niin kiva, kun ottaa huomioon, että minua lukuunottamatta kaikki muut naiset on olleet varattuja koko sen ajan, kun hän on tuntenut heidät. Meni vähän juoruilun puolelle siis, mutta juoruilu jotenkin tuntuu kehittävän sellaista aseveljeyttä. Ja koska tunsin yhteenkuuluvuutta Arrown kanssa, mainitsin sen Korpinkynnen iskemisjutun. Vähän naamioin sen vitsiksi sanomalla, että oli huono päivä ja vähän avasin sitäkin, että se oli toisaalta reaktio siihen, miten Korpinkynsi on aina niin zen ja rauhallinen ja positiivinen, joten minä halusin testata, että missä Korpinkynnen kynnys tulee vastaan, miten minä saisin hänen seesteisyytensä järkkymään. Sanoin kyllä myös, että se oli hyvin downplayed iskeminen, mutta että jos Thor ollaan tuomitsemassa samasta rikkeestä, niin minäkään en ole ihan viaton.

Arrow suhtautui siihen todella hyvin ja sanoi ensiksi heti hyvin jämäkästi, että mitä miehiin tulee, niin on olemassa paljon huonompia miehiä kuin Korpinkynsi ja että minun ei pitäisi kuitata päätöstä iskeä häntä vain huonolla päivällä. Sitten hän sanoi, että on ihan eri asia vähän flirttailla jossain pubissa jollekin kuin että tekstailee semi-epäilyttäviä viestejä jollekin naiselle, jonka tietää olevan parisuhteessa. Sitten hän vielä lisäsi, että minä en sentään käy kaikkia meidän ryhmän miehiä yksitellen läpi. En sanonut oikein mitään, koska Lester. Toisaalta haluaisin kertoa Arrowlle Lesteristä, koska uskon tämän kesän jälkeen, että Arrow ymmärtäisi sen, miten vaikea tuo koko juttu on. Toisaalta, Arrow ja Lester on edelleen kavereita ja asuvat samassa talossa ja todennäköisesti me jossain vaiheessa hengataan taas porukalla, niin se olisi kiusallista.

Lisäksi mietin sanontaa NCIS-sarjasta. Se meni jotenkin niin, että jos sinulla on salaisuus, niin paras tapa pitää se, on olla kertomatta siitä kenellekään. Toiseksi paras tapa on kertoa yhdelle ihmiselle. Kolmanneksi parasta tapaa ei enää ole. Joo, olen kertonut Lesteristä useammalle kuin yhdelle, mutta meidän porukasta vain Harjoittelupaikkarohmu tietää siitä. Jos kertoisin myös Arrowlle, niin jos lasken itseni mukaan, niin sitten meidän porukasta 1/4 jo tietäisi asiasta, joten olisiko se enää mikään salaisuuskaan? Enkä halua, että asiasta tulee mikään yleinen tieto. Kai vieläkin haluan sanoa itselleni, että järkeilen sen tunteen pois, mutta olen nyt yrittänyt tehdä niin viimeiset 10 kuukautta, eikä menestys ole ollut kovin kummoinen. En vain tällä hetkellä näe mitään muuta varteenotettavaa vaihtoehtoa tuolle näennäisen turhalle yrityksellekään.

Ehkä terapia auttaa tässä, vaikka jotenkin hirvittää ajatella, että minun pitäisi päästä kosketuksiin oman naiseuteni kanssa. Pystyn jo nyt näkemään, että se ei tule olemaan yhtään helppoa. Toisaalta sitä sivuttiin jo hieman, että kyse voi olla osittain siitä, että minun on vaikea luottaa ihmisiin, koska en ole saanut sellaista emotionaalista tukea perheeltäni kuin olisin tarvinnut. Näen kyllä oikein hyvin, miten se käy järkeen ja olen itsekin miettinyt sitä. Tai siis, olen miettinyt, että sinänsä pystyn yhdistämään nuo kaikki naiseuteen liittyvät asiat jollain lailla heikkouksiin liittyviksi ja siksi minun mielessäni naisellisuus tarkoittaa sitä, että minä en itse ole se, jolla on silloin kaikki langat hyppysissäni. Tai siis ihan vaikka se, että joku mies avaa minulle oven sillä lailla, että päästää minut siitä ensin ja vasta sitten menee itse. Varmaan järkeilyni kuulostaa typerältä ja sitä se varmaan onkin, mutta minusta tuntuu, että tuollaisessa tilanteessa miehet yrittävät jotenkin pelkistää minut "vain" naiseksi - heikoksi ja epäitsenäiseksi olennoksi, jolle ovikin tarvitsee avata valmiiksi.

Joo, se kuulostaa äärettömän typerältä ja yliampuvalta, mutta antakaa kun selitän vielä vähän lisää. En ajattele, että kyse olisi oikeasti mistään valtapelistä, vaan uskon, että nämä miehet vain vilpittömästi haluavat tehdä jotain, josta uskovat minun ilahtuvan edes hieman. Mutta minulle on niin vaikeaa, että ihmiset tekevät asioita vain ja ainoastaan minun vuokseni. Tietysti nämäkin oven avaavat ihmiset varmaan saavat siitä oven avaamisesta sillä lailla hyvän mielen kuin minäkin saan kun itse avaan oven muille (joo, olen kaksinaismoralisti), mutta muutenhan se on tavallaan vain heiltä pois. Tiedän tämän, joten luulisi, että osaisin ajatella sen niin, että kun annan jonkun avata minulle oven, heille tulee siitä parempi fiilis, mutta en pääse ikinä sinne asti.

Olen tottunut tekemään asiat itse, silloinkin kun en olisi missään nimessä halunnut tai kun se on ollut jopa epäreilua, että olen joutunut selviytymään yksin. En aina ole selvinnyt kaikesta ihan ihan täysin virheittä, mutta tuntuu, että itse tekeminen on ainoa, mihin voin luottaa. Minun on tehtävä asiat itse, koska muuten minulle tulee sellainen vaivaantunut olo, kun kai ajattelen, että asiat eivät vain hoidu muuten. Enkä ajattele, että asiat eivät hoituisi ilman minun panostani sen takia, että muut eivät osaisi, vaan siksi, että muita ei vain kiinnosta. Kai se pätee näihin yhteishengauksiinkin: vaikka aina välillä tulee sellainen fiilis, että no niin nyt joku muu saa luvan hoitaa ne järjestelyt, niin jossain vaiheessa se olen kuitenkin minä, joka sotkeudun niihin järjestämisiin. Tiedän varsin hyvin miksi: olen omassa mielessäni vakuuttunut siitä, että jos minä en töki ihmisiä ja ehdota tapaamista, en tulisi ikinä enää näkemään näitä ihmisiä, koska ajattelen, että tämä kaikki on muille vain niin yhdentekevää.

Joten jos annan jonkun tehdä jotain minun vuokseni, minun puolestani, minulle, niin kai se tuntuu siltä, että jos sallin sen, niin otteeni siitä täydellisestä itsenäisyydestä ja täydellisestä kontrollista alkaisi lipsua. Tai niin kuin tänäänkin kun puhuttiin Arrown kanssa uudesta tukastani (siinä on uusi leikkaus ja uusi sävy) ja Arrown sanoi, että hänellä on itse asiassa suunnilleen sen väristä sävytettä kotona, jota hän kokeili kerran eikä tykännyt ja sanoi, että hän voi tuoda sen minulle, jos minulla olisi käyttöä sille. Ensimmäinen reaktioni oli taas sellainen paniikinomainen "ei". Kun mietin asiaa nyt jälkikäteen, niin miksi ei, kun eihän se ole Arrowlta pois, jos minä käytän loppuun jonkun sävytteen, jonka hän muuten heittäisi pois. Mutta minä saisin häneltä jotain, jonka muuten ostaisin itse, niin koko ajatus tuntuu äärettömän vaikealta.

Että ehkä sen takia minun on helpompi iskeä Korpinkynttä kuin vaikka Lesteriä: Korpinkynnen kanssa flirttaillessani kai koen, että hän on se, joka saa siitä paremman mielen kuin minä, kun taas Lesterin suhteen asetan itseni alttiiksi, koska asialla on oikeasti jotain väliä - minä toivon saavani häneltä jotain itselleni.

Äh, ehkä olen nyt analysoinut tätä taas tarpeeksi yhden päivän osalta, etenkin kun huomenna on tärkeä kokous töissä. Ensi viikko onkin sitten viimeinen varsinainen työviikko, minkä jälkeen rutiini muuttuu. Toisaalta odotan sitä, koska se tarkoittaa, että ei tarvitse herätä viideltä joka aamu eikä käyttää viittä tuntia päivässä työmatkaan, mutta toisaalta inhoan uusien rutiinien opettelua vanhan tuttuuden sijaan.