Olen saanut aika paljon jo hoidettua niitä valmisteluja Birminghamia varten. Pomolle ei käynyt niin nopea lähtö kuin Birminghamissa olivat toivoneet, mikä oli itse asiassa minullekin helpotus, joten aloitan "vasta" 2.7. Edellisenä päivänä lennän Birminghamiin ja minulla on vähän aikaa tutustua kämppään ja ympäristöön. Kämppäkin minulla on jo, se on se, josta se minua haastatellut kysyi puolestani. Siellä on yhteensä neljä asukasta, tosin silloin kun menen sinne, siellä on vain yksi saksalainen miesopiskelija, koska asunnon omistava britti ja 4.7. saapuva romanialainen nainen eivät ole paikalla. Se tuntuu ihan ok, vaihtoehdolta, koska minulle tulee maksettavaksi yhteensä vain reilu 600 euroa kahdelta kuukaudelta. Minimi vuokra-aika on yleensä 16 viikkoa, mutta sain neuvoteltua sen 8 viikkoon.

Lentoliputkin sain ostettua juuri ja siinä olikin selvittämistä ja vääntämistä. Ruumaan menevän laukun lisääminen halvimpaan lippuun olisi maksanut 25 euroa per suunta, mutta lipun korotus astetta paremmaksi maksoi vain 20 euroa ja siihen sisältyy ruumaan menevä laukku, joten otin sitten sen. Ja toinen varaussivusto olisi perinyt 75 euron maksun laukuista (meno-paluu), joten varasinkin sitten suoraan lentoyhtiön sivulta. Ja sitten jäin jumiin siihen maksuvaiheeseen. "Kortti ei kelpaa, tarkista että olet valinnut oikean korttityypin." Ja se toistui vaikka kaiken piti olla kunnossa ja kokeilin eri selaintakin. Joten koska maksuvaihtoehtona oli myös PayPal, käytin sitä, ja maksoin sen kautta sillä samalla kortilla joka ei muka käynyt ja maksu meni läpi! Eihän tuo ole mitenkään tärkeää, mutta jotenkin kun väänsin tuota lentojuttua melkein tunnin, niin nyt tuntuu jotenkin ylpeältä, koska tuntuu, että sain varattua oikeanlaisen lipun, hyvään aikaan ja maksettua sen niin kuin halusin.

Kannettavaa konetta minulla ei vielä ole, mutta paikallinen käytettyjä koneita myyvä liike sanoi, että voivat tehdä kanssani sopimuksen, että ostan heiltä käytetyn koneen ja he sitoutuvat ostamaan koneen takaisin johonkin tiettyyn hintaan, kunhan kone on matkan jälkeen vielä samassa kunnossa. Olen menossa sinne kai huomenna.

Mitäs muuta olen tehnyt? Opintovapaahakemus on tehty ja sain sen töistä jo takaisin, samoin sain työtodistuksen. Minun pitää tarkistaa siltä minua haastatelleelta naiselta, että riittääkö se, vai tarvitsenko vielä erillisen suosituksen. En tiedä kyllä mitä pomoni mietti kirjoittaessaan sen työtodistuksen suomeksi, mutta saa nähdä... Kysyin jo häneltä, että olisiko hän oikea ihminen kirjoittamaan suosituksen ja olisiko hän valmis ylipäätään kirjoittamaan sen, jos tarvitsen sen vielä työtodistuksen lisäksi ja hänelle se kyllä kävi, joten sekin on tavallaan kunnossa.

Kaikki ovat kauhean innostuneita tästä töissäkin ja minä olen vain lähinnä kauhuissani. Kyllä välillä tulee sellainen hetken pilkahdus, että se voisi olla hienoakin, mutta yleensä se menee nopeasti ohi. Terapeuttini sanoo, että olen antanut vaativalle puolelleni liian paljon tilaa ja että missä se normaalisti toimiva puoli on. Joten yritän ajatella, että vaikka kaikki menisi siellä harjoittelussa ihan päin prinkkalaa, niin se on kuitenkin vain kaksi kuukautta ja sen jälkeen saan palata tuttuun rutiiniin, kun työt jatkuvat ja opiskelut jatkuvat ja minulla alkaa myös tekninen kirjoittaminen, josta olen aika innoissani. Se ei tunnu pelottavalta, vaan innostavalta, koska se on kuitenkin aika tuttua ja uskon, että koska englanniksi kirjoittaminen on minulle tuttua ja koodaamiseenkin minua on vähän valmistanut ainakin se viimesyksyinen tilastotieteen kurssi, jossa meillä oli se R-kieli, jota me opeteltiin. Ja kun aloittelin tätä blogia, ei ollut kunnolla mitään hyviä blogipohjia, joten opettelin html-kieltä sen verran, että saatoin saada sen itsevalitsemani pinkkivioletin taustan siihen näkymään. Kunnollinenhan se ei ollut, vaan näytön resoluutiosta riippuen jopa pelkkä suikale, mutta opin ainakin sen, mihin kohtaan mikäkin kuvan linkki piti laittaa ja muokkaamaan sitä leveyttä ja tekstin väriä. Tämä nykyinen ulkoasuhan on tullut paljon helpommin, kun hallintapaneeliin lisättiin ulkoasun muokkaamiseen muitakin välineitä kuin pelkkä html-laatikko.

Ja monet niistä asiakasyrityksistä, jotka pitävät meille koulutuksia, ja joille voi päästä harjoitteluun, ovat tuttuja nykyisestä työstäni, joten tiedän ainakin perusteet siitä, mitä he tekevät. Osa näistä yrityksistä on ostanut meidän firmalta jopa ulkoistetun teknisen tuen tai vikapalvelun, joten tämä koko tekninen kirjoittaminen tuntuu selkeästi sellaiselta haasteelta, joka ei pakota minua kauas omalta mukavuusalueeltani. Toisaalta nykyinen työpaikkani on jatkuvasti omalta mukavuusalueelta lähtemistä, jota ilman en olisi oppinut tuntemaan noita teknisen alan yrityksiä, joten ehkä olen tavallaan tehnyt osan vaikeasta työtä tietämättäni jo etukäteen.

Töihin palaaminen oli yllättävän kivaa. Oli kiva nähdä työkavereita ja se on tuttu rutiini ja se on saanut olon tuntumaan vähän turvallisemmalta nyt kun se Birmingham on kaikkea muuta kuin rutiinia tai mukavuusaluettani. Vaikka huomasin töissä, että olen jotenkin lahjakkaasti unohtanut vaikka mitä ruotsiin liittyvää, kun en yhden puhelun aikana muistanut mikä on "elokuu" ruotsiksi ja sitten en muistanut että miten päivämäärät sanotaan (tjogonde augusti?) ja sitten unohdin, miten kellonajat sanotaan. No, ne tulee varmaan aika pian takaisin, vain jotta voin unohtaa ne taas Birminghamissa. Ehkä pääsen harjoittelemaan siellä vähän saksantaitojani, jotta voin entistä tehokkaammin sekoittaa saksan ja ruotsin keskenään myös jatkossa.

No, nyt on vapaapäiviä, koska olin viime yön töissä ja tulin kotiin vasta tänään aamulla. Seuraavaksi menenkin töihin vasta juhannuspäivänä. Huomenna menen katsomaan niitä läppäreitä. En jaksa oikein innostua siitä, koska minä vain vihaan läppäreitä. Tästä nykyisestä pelikäyttöön tarkoitetusta koneesta siirtyminen "hieman" pienemmän tehokkuuden läppäreihin ei käy varmaan ihan tuskattomasti. Saa nähdä millaista konetta yrittävät minulle myydä. Sentään kaikki koneet ovat käytettyjä, niin eivät pyöri ihan samoissa hinnoissa kuin uudet koneet.

Sen jälkeen edessä onkin enää oikeastaan vain pakkaaminen.