Eilen oli jotenkin tosi kiva fiilis, mutta nyt taas ärsyttää. Viime viikolla sain kaikki yliopistojutut toivottavasti tehtyä, joten nyt on sen osalta jäljellä vain tulosten odottelua. Ensimmäisestä tentistä tuli jo tulokset ja jotenkin sain siitä vitosen, mutta eniten stressaa se perjantain kirjatentti, koska en saanut taaskaan luettua kaikkea. Lisäksi vastaukseni tuntuivat jotenkin hämäävän lyhyiltä, mutta en vain keksinyt muutakaan selitettävää niihin. En minä vastannut kai mihinkään sinänsä väärin, mutta pelkään, että en vain ole tajunnut jotain oleellista näkökulmaa niihin kysymyksiin liittyen, joista olisi kuulunut selittää pitemmin.

Mutta se että perjantaina oli viimeinen tentti tarkoitti sitä, että minulla oli ensimmäinen oikeasti vapaa viikonloppu varmaan vuosiin! Tokihan olen pitänyt viikonloppuja vapaana opiskelunkin aikana, mutta se on aina se ajatus, joka pulpahtaa mieleen aina välillä, se "nytkin voisit olla lukemassa kirjatenttiin", joka on tunkenut mieleen vähän joka kohdassa kun on päässyt hetkeksi pysähtymään. Niin tuntui, että se oikea vapaus piristi ja eilenkin oli vielä pirteä ja energinen olo, vaikka nukuinkin vähemmän kuin olisi pitänyt. Mutta nyt kun viime yökin jäi vähän turhan lyhyeksi, alkaa energia jo loppua.

Lisäksi olen jotenkin viimeisen viikon ajan tuntenut itseni taas kauhean yksinäiseksi. Tuntuu, että olen vain kauhean takertuva ja että minulla ei oikeasti ole keitään sellaisia ihmisiä elämässäni, joihin voisin ottaa yhteyttä ja luottaa siihen, että he vastaavat. Natalia teki koko viime viikon taas sitä, että luki kyllä viestini, mutta sitten vastasi niihin vasta useamman päivän päästä. Se jotenkin tuntuu pahalta, kun useinhan laitan viestiä juuri silloin kun olo tuntuu kurjalta ja yksinäiseltä, niin sitten kun toinen vain lukee viestin, mutta ei vastaa mitään, siitä tulee vain jotenkin kurja fiilis.

Ja olin ymmärtänyt lisäksi väärin, kun viimeksi kun Twining kävi täällä kämpälläni silloin reilu viikko sitten, niin minä ymmärsin, että silloin puhuttiin, että sitten seuraavana viikonloppuna hän tulee taas kämpälleni, kun hänellä on paremmin aikaa. Mutta sitten loppuviikosta kun kysyin siitä, niin hän sanoi että eikö me puhuttu niin että sitä seuraavana viikonloppuna? Toki me viestitellään edelleen jotain joka päivä, mutta ehkä se tuntuu eriltä nyt sen takia, että on ollut sellainen yksinäinen olo muutenkin. Ja nyt tänään hän laittoi viestiä, että hei miten olisi jos siirrettäisiinkin sitä seuraavaa näkemistä vielä viikolla eteenpäin, kun hänen siskontytöllään on synttärit, niin hän oli luvannut mennä sinne nyt tulevana viikonloppuna. Niin jotenkin tuo taas harmittaa, etenkin kun muutenkin olin tänään niin väsynyt.

Lisäksi alan kyllästymään siihen toiseen Tinder-mieheen, jonka kanssa olen jutellut. Ollaan juteltu nyt... varmaan noin kuukausi, mutta ei olla vieläkään tavattu. Ollaan kyllä puhuttu tapaamisesta varmaan viimeiset kolme viikkoa, mutta se tyyppi ei vain saa aikataulujaan selville ja mikään ei vain järjesty. Lisäksi tuntuu, että en edes tiedä hänestä mitään, koska hän ei oikeastaan kysele minulta viesteissä kauheasti mitään. Se tuntuu sellaiselta lämpimikseen löpöttelyltä. Pariin otteeseen olen ollut jo varma että hän on ghostannut minut, mutta ei kun hänellä vain on kestänyt vastata. Toki itsekin yritän pitää sen oman vastausvälini suunnilleen samana kuin millaisena hänkin pitää sen, joten välillä vain yksinkertaisesti unohdan, että minun piti vastata hänelle. Ja se meidän tapaaminenkin on tosi epämääräinen, meillä ei ole sovittuna paikkaa, aikaa eikä sitä mitä tehdään. Twiningin ja Kendon kanssa tapaamisen järjestäminen onnistui suht nopealla aikataululla (vajaan viikon päähän), mutta tuon tyypin kanssa siitä ei vain tunne tulevan mitään. Niin se ärsyttää ja pariin kertaan on tehnyt mieli laittaa hänelle vain viestiä, että jätetäänkö kuule nyt vaan koko juttu tähän, kun selkeästikään hän ei ole kiinnostunut minusta, kun ei kysele minulta oikein mitään eikä sitä tapaamista vain saada järjestymään. Ja jos hän onkin kiinnostunut, niin ei selkeästikään tarpeeksi kiinnostunut, niin antaa vain olla.

Toki tuntuu, että jos vertaa vaikka parin vuoden takaiseen, niin sosiaalinen elämäni on huomattavasti aktiivisempaa. Olen viestitellyt säännöllisesti Anninkin kanssa ja nyt ollaan vihdoinkin näkemässä joskus kesäkuussa taas sillä opiskelijaporukallakin! Ja on kaikesta huolimatta myös Twining, jonka kanssa tulee viestiteltyä päivittäin ja Natalia, jonka kanssa viestittelen useamman kerran viikossa. Mutta se ei tunnu yhtään eriltä. Tunnen oloni aivan yhtä yksinäiseksi kuin aina aikaisemminkin. Ehkä se on melkein pahempi nyt, kun on ihmisiä, joille voi laittaa viestiä, niin sitten se saa olon tosi yksinäiseksi kun on laittanut tyyliin kaikille mahdollisille ihmisille viestit, jotta yksinäisyys hellittäisi, mutta kaikilla heillä on kai jotain parempaa tekemistä, kun kukaan ei vastaa.

Ja sitten kai vain olen vähän vihainen näille ihmisille sitten kun he vastaavat ja sitten teen heille saman kuin he ovat tehneet minulle: luen viestit ja jätän vastaamatta. Tai niin kuin vappuna kyselin Natalialta miten hänellä on mennyt ja toivotin hyvää vappua, niin Natalia kyllä luki sen jo silloin samana päivänä, mutta vasta tänään hän vastasi siihen viestiin. Niin sitten kun hän kysyi että hei Amia haluatko muuten liittyä etänä mun vaatebileisiin tänään, niin tietysti sanoin sitten että minulla on itse asiassa jotain muuta, mutta että pitäkää hauskaa. Ja kun Twining kysyi että onko minulla jotain menoa silloin ei nyt vaan sitä seuraavana viikonloppuna, niin tekee mieli sopia sinne jotain ihan vain jotta vaihteeksi minä voin sanoa, että kuule mulla ei oo aikaa sulle just silloin, ei kai haittaa että siirretään taas.

Aloitin tekemään nyt töitä taas kokopäiväisesti, joten terapia-aikataulu muuttuu hieman. Tällä viikolla terapia on vain torstaina, joten tuntuu, että siihen on vielä liian pitkä aika, koska kaikki painaa mieltä juuri nyt, enkä pysty käsittelemään sitä. Terapeuttini sanoisi tuohon haluuni torjua puolestaan kaikki muut ja heidän sosiaaliset ehdotuksensa, että jos tavoitteenani on, että minulla olisi enemmän läheisiä ihmissuhteita, niin onko tavoitteideni mukaista käyttäytyä näin? Sitten hän varmaan sanoisi, että tämä on joku defenssini (koska tuntuu että terapeuttini mielestä kaikesta mitä teen löytyy aina joku sellainen) ja että tämä on vain yksi itsesabotaasin laji.

Mutta tuntuu, että vaikka tämä olisikin itsesabotaasia, niin se ei juuri nyt kiinnosta. Koska en halua olla kiva ihmisille, jos tuntuu, ettei se ole vastavuoroista. Toki haluan pysyä väleissä näiden kaikkien ihmisten kanssa, mutta niiden välien pitäisi olla jotenkin tasapainossa, tasa-arvoiset, ei niin, että minä odotan jokaista huomion murusta jonka heiltä saan, mutta he voivat luottaa siihen, että olen aina saatavilla. Joten aina jos he laittavat minut odottamaan, jättävät vastaamatta tai käyttäytyvät tavalla joka loukkaa, niin minä teen jokaista sellaista kertaa kohden samoin heidän suhteensa. Pitäisi kai vain jostain keksiä joitain muita ihmisiä, joiden kanssa voisi tehdä näille ainoille elämäni ihmisille ohareita, koska sekään ei tunnu hyvältä, että ihan periaatteesta kieltäydyn näkemästä heitä tai vastaamasta heille ja sitten olen vain kotona yksin ja olen yksinäinen. Mutta parempi sekin kuin olla kauhea takertuja!

***

Ja uusi päivä, koska unohdin lähettää tämän. Mutta fiilis on aika sama. Sen yhden Tinder-miehen kanssa on nyt alustavasti sovittuna tapaaminen sunnuntaiksi, mutta saa nähdä mitä siitä tulee. Lisäksi vastasin Twiningille ja sanoin jotain tyyliin, että ehkä sieltä ensi ensi viikonlopulta löytyy joku vapaa hetki, mutta että minulla on jotain jo suunniteltuna sinne (mikä ei ole suoraan valhe, koska minulla on silloin varattuna lauantaille parturi...) ja että en tiedä vielä ihan tarkkaan sitä aikataulua, mutta että voin ilmoitella lähempänä kunhan tiedän paremmin. Tuosta jälkimmäisestä en tiedä miten totuudenmukaista se on, mutta voihan olla, että keksin jotain sille viikonlopulle vielä ennen sitä, niin eikö sen voi sitten ajatella niin, että en ole lyönyt vielä suunnitelmia lukkoon?

Vastasin myös pariin kaverinhakuilmoitukseen, koska tuntuu, että varmaan olisi ihan hyvä yrittää laajentaa sitä omaa sosiaalista ympyrää, niin sitten voisin jakaa sen sosiaalisuudentarpeeni helpommin eri ihmisten kesken, niin ei tarvitsisi aina pettyä siihen niin paljon, että joitain ei kiinnosta vuorovaikuttaa minun kanssani sellaiseen tahtiin kuin minä kaipaisin heiltä jotain. Tokihan Tinder on edelleen vaihtoehto, mutta juuri nyt tuntuu, että Twining ja se sunnuntaimies ovat tarpeeksi tähän kohtaan. Tuntuisi jotenkin väärältä ja työläältä tapailla liian montaa samaan aikaan. Ja kai hieman mietin sitä, että miten se vaikuttaisi minun ja Twiningin potentiaaliin, kun kai olen kiintynyt häneen jo hieman. Ehkä liikaakin, kun ottaa huomioon sen, että meidän toiveet tapaamistiheydestä eivät vaikuta kohtaavan ainakaan nyt tällä hetkellä kauhean hyvin.

Osittain pelkään, että jumahdan taas ihan vain tottumuksesta ensimmäiseen mieheen, jonka kanssa hengaan pitempään. Olen alkanut miettiä taas, että ei olisi pitänyt mennä hänen kanssaan sänkyyn niin nopeasti. Pitäisi kai olla jotenkin vaikeampi, kun tuntuu että ehkä sen takia Twiningia ei enää kiinnosta. Sen takiakin ehkä osittain sanoin sen, että ehkä hänelle löytyy "joku hetki" jostain silloin ensi ensi viikonloppuna, kun voisi olla kiva tehdä jotain muuta kuin kämpällä hengausta, niin sitten se tapaaminen selkeästi lähtisi jo alussa eri linjalle kuin sille tutulle "katsotaan leffaa/sarjaa ja jossain kohtaa aletaan halailla ja pussailla" -tyyppiselle linjalle. Kun vaikka olisikin kiva nähdä Twiningia, niin ei se tarkoita, että meidän tarvitsee viettää koko viikonloppu yhdessä, vaan olisi kiva nähdä sillä lailla säännöllisesti ja matalalla kynnyksellä, esim. käydä vaikka vain kävelyllä joku arki-ilta tai nähdä kahvilla jossain ja jättää se ihan vain siihen. Tokihan kämpällä hengauksenkin aikana voisi jättää vain sen halailun ja pussailun pois tai edes minimiin, mutta jotenkin se aina menee siihen, vaikka se ei olisi edes aikomukseni. Kai menen vain niin automaattisesti mukaan siihen, mitä Twining vaikuttaa haluavan. Ja ei sillä, onhan se minustakin kivaa. Mutta ehkä joku aikalisä olisi siinäkin ihan hyvä.

Niin ja kirjatentin tulokset tulivat: 4. Eli ilmeisesti se meni ihan hyvin ja nyt odottelen enää sitä esseen arvostelua, jonka jälkeen kaikki on valmista ja voin hakea valmistumista. Ja melkein meni koko ruokkis tämän kirjoittamiseen. Ehkä olisi voinut käyttää sen jotenkin muutenkin, vaikka minulla on lounaaksi vain pikapuuroa, koska minulla ei ole oikein mitään muuta ruokaa kotona. Pitää käydä heti töiden jälkeen kaupassa, koska muuten väsymys iskee ja sitten päänsärky, kun mitään ruokaa ei ole. Paitsi jos syön illalliseksikin pikapuuroa. Äh.