Nyt on taas niitä hetkiä, kun minua ärsyttää niin sanoinkuvaamattomasti. Ei huvittaisi yhtään lukea kemiaa. Minulla on tullut taas vahva fiilis siitä, että minä halua luoda jotain. Minä haluan kirjoittaa. Ja kun se fiilis sattuu siihen kohtaan, kun pitäisi opiskella kemiaa, niin... No, arvaatte varmaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Lisäksi kemia ärsyttää siksikin, että se meidän opettaja on ollut nyt vähän sellainen. Meillä ei ollut Yo-valmistavaa kurssia, eikä me olla käyty vanhoja Yo-tehtäviä läpi tunneilla, paitsi tietysti niitä, mitä kirjassa on ollut muiden tehtävien joukossa, eikä se opettaja ole selittänyt meille Yo-kokeesta niin yhtään mitään. En edes tiedä, kuinka moneen tehtävään pitää vastata. Eilen katselin ensimmäistä kertaa kemian vanhoja Yo-kokeita läpi. Ihan okei, olisi niistä jotain osannutkin. Vaikka jumitan edelleen hyvin tiiviisti siinä ensimmäisessä kurssissa, jota en saanut ihan loppuun ennen sitä kemian tenttiä joskus ajat sitten.
Nyt olen sitten ratkaissut sen pulman, että mitä tehdä, kun en saa niitä kaikkia kursseja mitenkään luettua läpi: opettelen ensin kaikki laskut ja vasta sen jälkeen perehdyn niihin teoriaosiin, jos minulla on vielä aikaa. Pitää varmaan laskea sitä tavoitetta, joka oli M. Kemian rajat on aina kauhean korkeatkin. No jaa. Pidetään M:nä. Pitää kai joku pettymyskin tulla. Ei sillä, oletettavasti niitä on muutenkin tulossa, kun yhtään L:ää en taida saada.
En tiedä, onko NN:llä huomenna kirjoitukset, kun en tiedä, mitä hän kirjoittaa reaalissa. Meille on suositeltu, että kirjoitettaisiin vähintään viisi ainetta, joten jos NN tekisi niin, hänen pitäisi kirjoittaa kaksi reaalia. Muuta mahdollisuutta ei oikein ole huomiselle kuin se, että hän kirjoittaisi yhteiskuntaopin. Toisaalta, jos minun pitäisi veikata, niin hän kirjoittaa ainakin historian. Hän on käsittääkseni ollut ihan kaikilla historiankursseilla, eikä ole mitään muutakaan, mitä hän voisi loogisesti kirjoittaa.
Kylläpäs se onkin niin kuin Amia on aina sanonut: hän ja NN ovat melkein täsmälleen samanlaisia. Amia kirjoittaa pitkän matikan pakollisena ja sen lisäksi biologian ja kemian (ja maantiedon) ja on lukenut kaikki fysiikan kurssit; NN ei kirjoita matikkaa lainkaan, ja reaalina hän kirjoittaa mahdollisesti historian ja yhteiskuntaopin.
Tuo oli sitten ironiaa, jos joku ei tajunnut. Minä vihaan yhteiskuntaoppia, mutta tykkään matemaattisista aineista. Ainoat aineet, joista minä ja NN molemmat tykätään, ovat kaiketi englanti ja filosofia. En tiedä, tykkääkö hän äidinkielestä tai kirjoittamisesta. Minä tykkään. Hän ei tykkää musiikista, eikä osaa käsittääkseni soittaa niin yhtään mitään. Minä tykkään musiikista ja koska ala-aste oli musiikkipainotteinen, osaan soittaa jotenkuten aika monta soitinta ja sen lisäksi vielä pianoa harrastuksena.
NN tykkää kuviksesta ja on siinä törkeän hyvä. Kun tehtävänanto saadaan ja kerrotaan, että sille on varattu yhden viikon tunnit (=5), niin neljä ensimmäistä tuntia NN makaa puolinukuksissa paikallaan tekemättä yhtään mitään. Viimeisellä tunnilla hän piirtää suunnittelematta valmiiksi suoraan lopullisen työnsä kummaamatta siitä välillä oikeastaan yhtään mitään. Minä aloitan työskentelyn ahkerasti jo ensimmäisellä tunnilla. Mietin aluksi hetken, sitten väsään erilaisia suunnitelmia ja lopulta päädyn siihen, mitä aion tehdä. Piirrän ja kummaan sitä ne seuraavat neljä tuntia, ja kun siirrytään seuraavaan työhön, minä en ole lähellekään valmis ja joudun tekemään työn kotona loppuun. Paitsi että minä olen omasta mielestäni parempi abstrakteissa töissä kuin NN. Ei sillä, että se mitenkään lohduttaisi kauheasti.
Siis, kuten meidän matikanopettaja sen sanoisi: minä olen matemaatikko ja NN on humanisti. Matikanopettajan mukaan nuo matemaatikko ja humanisti ovat niin eri asia, että ne voisivat olla eri planeetoilta.
En tiedä, miksi tuokin piti selittää. Tuli vain mieleen. Pitäisi mennä laskemaan kemiaa.
