Nyt on näyttely takana ja Stiltonkin täytti toissapäivänä hienot kaksi vuotta! Näyttely ei mennyt yhtä hyvin ja minä kärsin eilenkin vielä koko näyttelyn aiheuttamasta särystä ja kivusta. Minulla oli iso reppu mukana ja rotat olivat kannettavina kassissa ja pitemmän päälle saa paikat kipeiksi. Eilenkin molemmat hartiat olivat kipeät ja lauantainen migreeni jatkui osin myös sunnuntaille. Näin oli muistaakseni ensimmäisenkin näyttelyn jälkeen. Näyttelypaikat ovat ylipäätään niin vetoisia ja kun siellä istuu sen kahdeksan tuntia, minä en vain ilmeisesti kestä sitä. Lisäksi oli vielä 45 minuutin bussimatka kotiin ja sitten vielä lisää kävelyä ja bussissa nuokuin melkein koko matkan, kun pää oli kauhean kipeä, olin väsynyt ja muutenkin minulla oli heikko olo. Se, mikä havahdutti minut lopulta, oli se, kun joku muu "nukahti" keskellä bussia ja kaatui kovalla rytinällä lattialle. Se nainen oli ihan umpikännissä ja makasi jonkin aikaa tajuttomanakin, niin ehkä hän sitten sammui hetkeksi tai jotain. Olen 22-vuotias nainen, enkä tiedä, miten sammuminen itse asiassa edes toimii. Voiko sammua pariksi minuutiksi, vai onko se vain pyörtymistä tai nukahtamista? No, ehkä ihan hyväkin etten tiedä.

Näyttely ei mennyt rottienkaan osalta hyvin. Ei palkintoja, eikä ulkomuotoluokassa edes Chaplin saanut virallista arviota, koska se ilmeisesti erosi standardista niin paljon, ettei sille tuomarin mielestä voinut antaa edes kakkoslaatu-arvosanaa. Ilmeisesti suurin ongelma oli pikkuruinen valkoinen piste niskassa. Siinä on ehkä 5-10 valkoista karvaa, mutta koska se on "tikattu" väriltään, eli karvan joukossa on yksittäisiä valkoisia karvoja, ajattelin, että se ei olisi NIIN iso juttu.

Chaplin oli tämän ulkomaalaisen tuomarin mielestä hyvän kokoinen, hyvät silmät ja sen laukki oli mukavan tasainen. Arvio oli englanniksi ja nämä ominaisuudet oli kuvailtu sanalla "good". Seuraavat ominaisuudet oli arvosteltu sanalla "fine", joka pikaisen selvityksen mukaan on vähän huonompi kuin hyvä. Siis "fine"-arvion saivat korvat, häntä ja vatsan valkoisuus. Ilmeisesti Chaplinilla nousee silti liikaa kyljille se vatsan valkoinen ja etutassuissa valkoisuus ylettyy hieman jalan sisäsyrjän ulkopuolellekin ja jatkuu kyynärpäätä pitemmälle, miten ei saisi olla. Korvista en osaa sanoa mitään, minusta kaikkien rottien korvat näyttävät aika samalta.

Lemmikkiarvostelussa Chaplin pärjäsi vielä huonommin. Se oli juuri tuomarin pöydällä kantohäkissään asettunut pissalle, kun tuomari nosti sen sieltä pois. Loistava ensimmäinen vaikutelma: sai rotanpissaa päälleen, kun kerran asiointi oli kesken. Lisäksi johtuen ehkä stressistä tai liiasta kurkusta tai jostain, Chaplin oli myös ripuloinut koko päivän. Ja kun se hieman jännitti siellä tuomarin käsittelyssä, kun kesken asioinnin napattiin, niin sitten tuomari sai myös pehmeää kakkaa litsaantumaan käteensä.

Lemmikkiarvostelussa sanottiin, että Chaplin jännitti käsittelyä, mikä on kyllä totta ja sen eteen pitää tehdä jotain vielä aikaisempaakin enemmän, mutta sen lisäksi sanottiin, että sen turkki on rasvainen ja iho hieman likainen. Minä pesin sen viime viikolla ja vaahdotin huolellisesti kaksi kertaa. Se on yksi törkypojista, jotka siis majailevat ison häkin yläkerrassa, jotka eivät ole oppineet menemään laatikolle asioilleen. Pesinkin sen siksi vielä näyttelyä edeltäneenä iltana. Pesin myös häkin ihan läpikotaisin, vaihdoin riippumatot, otin putken pois ja purin palasiksi ja pesin, minkä lisäksi pyyhin yksitellen jokaisen pinnan siinä häkissä. Ja taas vaahdotettiin kaksi kertaa, mutta silti oli kuulemma likainen. Häntä oli ok, ihan vähän oli pinttymää ja siksi Chaplin saikin arvosanan AB. Kun asteikolla on neljä arvosanaa, A, AB, B ja C, se saattaisi vaikuttaa hyvältä, mutta C on sellainen arvosana, että jos sellaisen saa, niin eläintä on todella pahasti laiminlyöty tai se on aggressiivinen. Tällä kertaa taso oli kuulemma todella kova ja vain muutamat rotat saivat arvosanan AB.

Sisi sitten... Voi luoja, miten minua hävettää sen käytös eilen. Rotilla on kiima n. viiden päivän välein ja silloin naaraista tulee monesti yli-innokkaita ja kiihtyneitä. Se ei ole mikään puolustus, sillä rotan pitäisi silti käyttäytyä, mutta etenkin nuoret rotat saattavat reagoida kiimaan todella voimakkaasti. Ulkomuotoarvostelussa se käyttäytyi oikein hyvin, mutta ilmeisesti sen jälkeen hormonit alkoivat jyllätä ja se sai kunnollisen tintta-kohtauksen. Sitä arviointia en nähnyt, mutta pystyn kyllä kuvittelemaan tilanteen, kun arvostelussa luki, että "ei viihdy tänään tuomarin käsittelyssä". Itse kun otin sen vähän myöhemmin ulos häkistä syliini, joutui häpeämään sitä, miten se oli yliteatraalinen ja vaikka siitä piti vain normaalisti kiinni, se päästi silti läpitunkevaa huutoa, jos sitä ei päästänyt heti irti. Tietysti sitten kaikki lähellä olevat kääntyivät katsomaan hieman paheksuen, että mitä tuo tekee oikein tuolle pienelle rotalle, kun se noin huutaa. Yritin hetken näyttää sille, että huutamalla ei saavuta mitään, mutta koska en halunnut, että muut ajattelisivat, että olen joku tunteeton julmuri, joka kiduttaa pikkuista ja söpöä rottaa, niin laitoin sen nopeasti takaisin häkkiinsä.

Ulkomuotoarvostelusta en paljon odottanutkaan, joten se ei ollut suuri pettymys. Se oli kuitenkin kiva kuulla, että juuri ne seikat Sisissä, jotka Chaplinissa olivat hieman heikompaa tasoa, ovat Sisissä puolestaan parempia. Se on kuitenkin pieni ikäisekseen, arvostelussa luki "hiiren kokoinen". Sitten tosiaan sen "good"-arvion sai häntä ja arvion "fine good" saivat korvat. Saisivatpa ne tulevat poikaset hyvät piirteet kummaltakin eikä huonoja piirteitä. Valkoinen vatsaväri nousee ihan liian paljon sivuille, sen minäkin näen ja laukkiahan sillä ei lainkaan ole. Lisäksi sen ruskea väri oli liian vaalea. Kasvattajan mukaan mustan ja ruskean perusvärin yhdistäminen itse asiassa parantaa kumpaakin väriä, mutta siitä ei tule silti mitään keskiarvoa, kuten vaikka vesiväreillä sekoitettaessa, vaan se periytyy monimutkaisemmin.

Lemmikkiarvostelussa Sisi sai arvosanan B, joka on siis todellakin ala-arvoinen ja se johtuu ihan siitä, että sitä ei voinut käsitellä. Jotenkin saivat kuitenkin ilmeisesti katsottua, että turkki on puhdas ja iho on puhdas. Häntä kaipaa säännöllisempää hoitamista (se vaatii kuulkaa oikeasti yllättävän paljon työtä!) ja kynsiä voisi leikata rohkeammin. En ole kertaakaan leikannut liian lyhyeksi ja se suoni siellä kynnen sisällä näkyy joten kuten, mutta pelkään silti kauheasti, että leikkaisin liikaa. Ei se olisi mikään maailmanloppu, todennäköisesti rotta säikähtäisi sellaisessa tilanteessa enemmän sitä, että leikkaaja säikähtää, mutta joo. Pitää vain yrittää rohkaistua tuossakin.

Hyvä puoli on se, että vaikka jouduinkin näyttelyn takia kävelemään parisen kilometriä, jalkani ei ole siitä huolimatta tullut kipeäksi uudestaan! Odotan todella feissaamaan pääsyä ja nyt kun olen miettinyt tuota täyttä syksyä, olen päättänyt ottaa rauhallisesti ja yrittää olla stressaamatta liikaa. Tällä viikolla tuli lomaltapaluuraha, jollaisena osa lomarahasta meillä tulee, joten oli aivan ihana yllätys, että kun minulle oli jäljellä kahta viikkoa varten alle satanen menoihin, niin yhtäkkiä sinne tilille oli tullut melkein viisisataa euroa. Siitä se yksi satanen meni siihen, kun tilasin rotille ruokaa. Sitten sen jälkeen kävin ostamassa kolmen ja viiden litran kannellisia sankoja, joista ainakin pienemmät mahtuvat pakastimeen, sillä kun ne riisihäröt viimeksi tulivat, niin ainakin se toinen pesäke oli ollut alunperin rottien siemenseoksessa. Nyt siis jaan sen osiin ja suljen paketit ja tungen ne yksi kerrallaan viikoksi pakastimeen, sillä jos mitä tahansa pakastaa viikon, kaikki riisihäröjen kehitysasteet kuolevat. Siis ne eivät voi levitä vahingossakaan koko kämppään. Pakastamattomat aion pitää tiiviisti kiinni, jottei mahdolliset ötökät pääse ainakaan sankojen ulkopuolelle. Ehkä hieman pakkomielteistä, mutta en enää ikinä halua nähdä niitä ötököitä!

Painonhallinta menee hyvin, tuntuu, että olisin vähintään ikuisuuden ollut jo tällä dieetillä, vaikka siitä on vasta kaksi viikkoa. Punnitsen itseni "virallisesti" aina sunnuntaina aamulla ja tällä kertaa se oli puoli kiloa enemmän kuin viime viikolla. Uskon, että laihdutus menee hyvin tuloksesta huolimatta, sillä pelkästään sen ensimmäisen viikon aikana paino putosi kolme kiloa. Ja se paino aina vaihtelee ja nyt kun on ollut "se aika kuusta", niin uskon, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin.

Se, mikä tekee minut hulluksi, on päänsärky. Välillä pääsen kuukautisten aikaan helpolla ja päätä särkee vain alkamispäivänä, mutta nyt päätäni on särkenyt migreenin tyyppisesti kolme päivää putkeen, enemmän tai vähemmän. Sitten kun siihen yhdistää sen, että pääni reagoi herkästi vielä siihen, jos jossain kohtaa tulee liian pitkä tauko syömisiin ja energiavaje tulee liian suureksi, se kehittää myös päänsäryn. Onko se nyt niin ihmeellistä, jos lihoo, kun kerran heti kun energiavaje yltää tiettyyn pisteeseen, päätä alkaa särkeä - jonka sitten parantaa vain ja ainoastaan syöminen. Välillä vähäinen syöminen aiheuttaa myös todella pahaa huimausta, kun nousen. Silmissä ei pimene, vaan kirkastuu sellaiseksi valkoiseksi lumisateeksi, jolloin minun täytyy pitää kiinni jostain, tai en pysy pystyssä, sillä siinä läpikotaisin valkoisessa tilassa ei ole mitään kiintopisteitä, joista tietäisi, mikä on ylös ja mikä alas. Luonnollisesti se valkoinen tyhjä maailma myös liikkuu koko ajan, eli lattia voi yhtäkkiä liukua pois jalkojen alta.

Oikeastaan laihana olemisessa on todella paljon huonoja puolia minun kohdallani, mutta kunhan sitten saan tasattua tämän kalorimäärän lopulta ja voin keskittyä enemmän kunnon kehittämiseen, niin eiköhän samalla nuokin ongelmat ainakin pienene. Olen kuitenkin edelleen päättäväinen ja nälkä on vähentynyt sen verran, että en koe enää sitä jokapäiväistä järjetöntä nälkää. Pidän kuitenkin huolta siitä, että saan päivittäin ainakin 1000 kilokaloria, sillä haluan pitää tämän terveenä.

On syyskuu ja minulle tuli jo tänään aamulla syksyfiilis, joka on aika kurja. Olen kuitenkin noista näyttelyistä huolimatta - tai ehkä niiden takia? - saanut uutta potkua kasvattamisen miettimiseen. Suunnitelmissa on hankkia ainakin kaksi uutta jalostustasoista kaveria, jotta Sisi ja Chaplin eivät ole ainoat, vaikka niiden poikueesta hyviä yksilöitä jalostukseen löytyisikin, ei niitä voi kuitenkaan käyttää keskenään, vaan jalostustasoisten rottieni määrä ja geenien vaihtelevuus täytyy olla suurempi. Pitää vain ottaa yhteyttä siihen kasvattajaan ja kysellä vähän, koska sopivien yksilöiden löytäminen voi kestää. Ja siis sen takia kestää, koska hänellä on se omakin linjansa ja siihen valittavat otukset, eikä koskaan voi tietää, mikä yksilö sairastuu flunssaan (yksilöitä, jotka ovat jossain vaiheessa saaneet vaikka hengitystietulehduksen, ei ole järkeä käyttää jalostukseen) tai miltä keidenkin poikaset tulevat näyttämään.

Samalla voin kertoa näyttelytuloksista ja hävetä itseni kuoliaaksi. Etenkin kun se kasvattaja oli se, joka arvosteli Sisin lemmikkiluokassa ja sai tuta sen kiukuttelemisen. Voi voi sitä meidän tyttöä. Jolle annetaan nyt entistä enemmän nameja, koska sen pitäisi vielä kasvaa ettei se jäisi pieneksi. Stiltonilta synttäriterveiset!