Tämä viikko on ollut taas vähän rauhallisempi ja mieliala on ollut ihan ok. Tosin olen ollut jotenkin irrallaan todellisesta maailmasta, en ole halunnut puhua kenenkään kanssa, en nähdä ketään, en mennä mihinkään, jne. Olen vain katsonut kun ihmiset reagoivat Lost-sarjaan YouTubessa. En mennyt jousiammuntaankaan tällä viikolla, kun silloin kun minun olisi pitänyt lähteä, minua vain pyörrytti. Ehkä minun pitäisi syödä enemmän ja säännöllisemmin, mutta sekään ei ole kiinnostanut. Tänäänkin minun piti mennä kauppaan, mutta olen lykännyt sitäkin ja miettinyt, että onhan jääkaapissa munia ja maitoa ja kuivakaapissa pikapuuroa. Niin kun munia voi paistaa tai keittää ja puuro on ihan kunnollista ruokaa, niin kyllähän sillä elää ihan mainiosti vielä useamman päivän. Ja minulla on vielä vähän paahtoleipääkin, niin voin tehdä vaikka yksinkertaisia köyhiä ritareita. Mutta pitäisi varmaan panostaa enemmän ruoanlaittoon ja syömiseen, niin ehkä ei sitten pyörryttäisi niin paljon ja olisi niin väsynyt olo, vaikkakin matala verenpaineeni varmasti vaikuttaa siihen pyörrytykseen myös.

Harjoittelupaikkarohmu kutsui minut synttäreilleen. Hän kutsui tosin meidän porukasta melkein kaikki muutkin: Annin, Korpinkynnen, Arrown, Ramonan, Jynin ja Andrén. Kissanainen ei ole Facebookissa, joten voi olla että hänetkin on kutsuttu jotain muuta kautta, mutta en tietenkään itse tiedä kuin ne Facebookin kautta kutsutut. Ulkopuolelle jäivät siis Kovaääninen Tyyppi, Thor ja Lester. Kovaäänisen Tyypin ymmärrän kai, koska hänhän ei ole ollut edes niissä meidän yhteishengauksissa yli vuoteen. Thorkin voi olla ärsyttävä välillä ja olen huomannut, että useampaan kertaan kun meillä on ollut joku yhteishengaus, jossain vaiheessa känniään, kun Thor on juonut jo kaikki omat juomansa, hän alkaa pummaamaan juomia muilta. Minä olen aina kiinnittänyt siihen huomiota, koska olen pitänyt sitä aika tökerönä. Usein se, jolta Thor kärttää jotain on juuri Harjoittelupaikkarohmu, koska ilmeisesti tämä ei kykene kieltäytymään tarpeeksi jämäkästi. Ja aina hän ei edes kieltäydy, vaan saattaa heittää Thorille oluen, vaikka näyttääkin siltä ettei yhtään haluaisi. Mutta minusta Thor on ihan okei, vain vähän sosiaalisesti kömpelö, mutta ei tarkoita mitään pahaa. Välillä tosin itsekin mieluusti hengaisin ilman häntä, koska hän voi olla rasittava. Mutta kai minulla on kuitenkin sellainen asenne, että jos itse kutsuisin jonkun tästä opiskelijaporukasta synttäreilleni (joita en kyllä varmaan pidä tänäkään vuonna), kutsuisin kaikki, koska tuntuisi väärältä kutsua vain osa ja jättää loput kutsumatta.

Lester sitten... En tiedä yllätyinkö siitä, ettei Harjoittelupaikkarohmu kutsunut häntä. Toisaalta olen ajatellut, että heillä täytyy olla jonkinmoinen liittolaisuus päällä, koska tiedän, että ihan ekoissa meidän yhteisissä bileissä hän ja Lester polttivat kaksistaan koko Lesterin tupakka-askin ja olen useampaan otteeseen huomannut, että Lester on tykännyt Harjoittelupaikkarohmun kuvista Facebookissa, ja ilmeisesti he törmäsivät joskus jossain missä Lesterin bändi oli soittamassakin. Ja kun silloin hengattiin Harjoittelupaikkarohmun kanssa kaksistaan ja puhuttiin Lesteristä - tai minä puhuin Lesteristä ja Lesterin upeudesta, ja Harjoittelupaikkarohmu kuunteli - niin silloin hän sanoi, että Lester on joo ihan mukava. Mutta huomasin jo silloin, että Harjoittelupaikkarohmu ei vaikuttanut innostuneelta puhumaan Lesteristä. Ja sen jälkeen minusta on tuntunut, että Harjoittelupaikkarohmu on Lesteriä kohtaan välillä vähän ikävä. Ei suoraan epäkohtelias niin että siitä voisi oikeutetusti suuttua, mutta sillä lailla vähän ikävä ja on esim. piikitellyt Lesteriä jos tämä on sanonut jotain tyhmää tai ymmärtänyt jonkun asian väärin, tai sitten hän on muuten vain dissannut Lesterin ehdotuksia ja kokonaan ignoorannut hänet.

Mutta Lester ei ole niin kuin Thor, Lester ei ole mielestäni antanut mitään syytä Harjoittelupaikkarohmulle käyttäytyä ikävästi, vaan pikemminkin minusta on tuntunut siltä, että Lester kokee Harjoittelupaikkarohmun liittolaisekseen ja hakee tästä joskus ryhmätilanteissa turvaa. Ja ylipäätään minusta tuntuu pahalta sekä Lesterin että Thorin kannalta, kun tiedän täsmälleen, miten kurjalta tuntuisi jäädä ilman kutsua, kun käytännössä kaikki muut on kutsuttu. Eihän sitä tietenkään ketään voi pakottamaan ihmisiä kutsumaan kaikkia saman porukan ihmisiä omille synttäreilleen, jos ei halua, mutta tämä tuntuu jotenkin passiivisaggressiiviselta mielenilmaisulta Harjoittelupaikkarohmun taholta, koska hän kutsui ihan järjettömän määrän ihmisiä, niin tuskin muutama lisää olisi siinä enää paljon vaikuttanut.

Vaikka toki on myös mahdollista, että ylianalysoin tätä taas ihan liikaa ja että kyse on vain siitä, että ehkä Harjoittelupaikkarohmulla ja toisella synttärisankarilla oli joku yhdessä sovittu raja, joten kaikkia ei vain voinut pyytää mukaan. Ja ehkä kyse on vain siitä, että tuo kutsuttujen ja kutsumattomien lista näyttää epäloogiselta minulle, koska voihan olla, että Harjoittelupaikkarohmu on enemmänkin tekemisissä Arrown, Ramonan ja Andrén kanssa ja että Thor ja Lester on leikkautuneet pois yksinkertaisesti, koska ovat vähiten tekemisissä Harjoittelupaikkarohmun kanssa. Ja ehkä Thor ja Lester eivät edes näkisi asiaa niin kuin minä: ehkä heitä ei voisi vähempää kiinnostaa kutsuuko Harjoittelupaikkarohmu heitä synttäreilleen vai ei.

Minä joka tapauksessa vastasin kutsuun ehkällä, samoin kuin Korpinkynsi. Muut ovat lukeneet kutsun, mutta jättäneet vastaamatta siihen millään lailla. Aion itse katsoa, miten paljon ihmisiä sinne on tulossa ja jos ihan hirveästi, niin varmaan en sitten mene olemaan tiellä, koska vaikka me Harjoittelupaikkarohmun kanssa ollaankin viestitelty välillä, jne. niin koen, että jos se kutsuttujen lista olisi ollut karsitumpi, niin on hyvin todennäköistä, että minäkin olisin jäänyt siltä pois. Toisaalta kun viime vuonna ehkäilin myös ja päätin jättää lopulta menemättä, Harjoittelupaikkarohmu laittoi minulle viestiä, että olenko tulossa. En tosin tiedä, laittoiko hän sellaisen kaikille sen kerran ehkäilijöille, mutta ehkä häntä ei haittaisi, jos tulisinkin. Ja eihän minulla silloin varmaan kuitenkaan ole mitään muutakaan tekemistä, niin voisi olla ihan kiva hengata ihmisten kanssa.

Toisaalta sitten olisin niin halunnut puhua Harjoittelupaikkarohmun kanssa kaksistaan ennen kuin hengataan liikaa yhdessä missään porukoissa, jotta on hänellekin selvää, että minä en ole kiinnostunut hänestä muuna kuin kaverina. Ja toki tuntuu jotenkin epäreilulta mennä, kun kaikkia meidän porukasta ei kutsuttu. Ja kai jotenkin niin pystyn kuvittelemaan, että jos menisin sinne, niin Harjoittelupaikkarohmu ehkä sitten "lipsauttaisi" jossain kohtaa Lesterin/Thorin kuullen, että oli muuten tosi kivaa silloin siellä synttäreillä tai viittaisi inside-vitsillä johonkin siellä bileissä tapahtuneeseen, jolloin Lester ja Thor saattaisivat tuntea olonsa ulkopuolisiksi.

Luulisi, että olisin iloinen siitä, että kerrankin asiat on näin päin, koska nuoruudessani minä olin se, joka jätettiin ulkopuolelle ja se todella sattui. Joten nyt kun minut on kutsuttu ja muita on jätetty ulkopuolelle niin toisaalta se kyllä tuntuu siltä, että jes, en ole enää vähiten pidetty ihminen. Toisaalta siitä tulee sitten syyllinen ja vähän vihainenkin olo, kun haluaisin vain, että kaikki tulisivat kaikkien kanssa toimeen. Siitä tulee sitten sellainen ristiriitainen fiilis, että pitäisikö minun protestoida mahdollisesti oman sosiaalisen asemani kustannuksella ja jättää menemättä, vai pitäisikö minun vain hyväksyä se, että näin maailma vain toimii ja olla kiitollinen siitä, että minua ei ole jätetty listalta pois ja "ottaa kaikki irti" jokaisesta kutsusta, jonka saan niin kauan kuin nämä ihmiset vielä sietävät minua?

Ehkä se johtuu minun taustastani ja koko traumajutusta, mutta huomaan, että minua ahdistaa koko juttu. Tuntuu siltä, että jos nyt jo Lester ja Thor on jätetty ulkopuolelle, niin ehkä minä olen sitten seuraava? Etenkin, jos en toimi odotusten mukaan. Eikä se ole vain ahdistus, vaan se on sellainen ihan hirveä pelko, että nämä ihmiset, jotka vaikuttavat niin kivoilta, voivat näköjään ihan helposti tehdä sen saman kuin kaikki ne ihmiset lukiossa ja yläasteella ja kaikkialla. Se saa olon tuntumaan siltä, että minä hetkenä hyvänsä kaikki nämä ihmiset voisivat vain ilman mitään kovin ihmeellistä syytä kääntää minulle selkänsä ja hävitä elämästäni. Päättää pitää hauskaa vain keskenään ja sulkea minut kokonaan pois kaikista porukoista.

Tein vaihteeksi myös koodaustehtäviä ja tällä kertaa jouduin luovuttamaan, kun aika loppui kesken. Tein viimeistä tehtävää noin kaksi tuntia, enkä käsitä lainkaan, mikä siinä oli pielessä. Sain kuitenkin tehtyä puolet tehtävistä ja vaikka näyttää, että en tule yltämään suurimpaan hyvityspistemäärään, niin ei kai sillä ole väliä. Tentti vain hermostuttaa ja pelkään, että siellä iskee paniikki, josta en pääse yli ja aivot lakkaavat toimimasta.

Huomenna aamulla on taas gradukokous työpaikan kanssa. Tuntuu, että en ole saanut sitäkään lainkaan eteenpäin viime viikon kokouksen jälkeen, vaikka olen kyllä kääntänyt haastatteluinfon nyt myös englanniksi, ollut myös toisessa skypekokouksessa ja opetellut tekemään matkalaskun meidän työpaikan järjestelmään. Minun pitäisi myös tehdä joku matkalupa-juttu, koska kuulemma lennättävät minut Saksaan haastattelemaan joitain ihmisiä. Ja mahdollisesti myös Italiaan. Tuo kaikki tuntuu ihan hullulta, kun itse ajattelin vain, että skypellä voi tehdä, jos jotain ulkomaalaista on haastateltava, mutta kuulemma tälle minun gradujutulleni on myönnetty ihan erikseen matkustusbudjetti ja kuulemma se antaa tämän meidän firman asiakkaille hyvän kuvan, että me mennään ihan paikan päälle. Ja siihen Saksaan liittyy myös yksi toinen käytännön juttu, jota yritetään saada järjestymään, joka olisi ihan supersiisti. Minusta tosin tuntuu siltä, että nyt ammutaan hyttystä tykillä. Ja minulle tulee myös kauheat paineet, että graduni on oltava upea ja tulosten on oltava todella järisyttäviä, jotta ihmiset olisivat yhtään tyytyväisiä siihen. Toki meidän firma hyötyy siitä vähän eri tavalla, kun gradussani painotus on enemmän akateeminen ja ne yksittäiset tulokset vain satunnainen kuriositeetti, kun taas firmallehan se case study on se juttu minkä takia he haluavat, että teen tämän.

No, huomenna pitää aloittaa sitten tekemään sitä gradun ensimmäistä analyysiosiota, että saan sen perjantaina palautettua. Voihan vittu. Kurkkuni on ollut lisäksi sillä lailla jännästi kipeä nyt suunnilleen viikon; se tuntuu siltä kuin flunssa olisi tulossa, mutta sitten mitään flunssaa ei tulekaan (luojan kiitos). Mutta ärsyttää, kun koko ajan on sellainen epävarma fiilis, että ehkä seuraavana aamuna onkin hirveä kuume ja flunssa ja ihan paska olo ja kaikki pysähtyy. Ehkä teen vielä kuumaa mustaviinimarjamehua ennen kuin menen nukkumaan.