Ei hitto että oli hieno ilta! Lopultakin ennen bileitä Jaskakin sai sanottua yleisessä bile-keskustelussa sen ehdotuksensa, että alkoholiton iltakin olisi joskus jees, mihin Thomas sitten kirjoitti melkein saman avautumisen, mitä minulle aiheesta, tosin suht ystävälliseen sävyyn edes ja ilman niitä henkilökohtaisuuksiin menemisiä. Kuitenkin asia selvitettiin ja minäkin kyselin, että onko ihmisillä ylipäätään kiinnostusta niitä bileitä kohtaan, kun minä tunnun olevan aina se, joka niistä kyselee.

Pidin sitten bileet, elämäni toiset sellaiset, ja vieraitakin tuli sentään neljä. Selvinpäin oltiin kaikki ihan spontaanisti ja oli kivaa, kun ei tarvinnut stressata sitä baariin menoa, vaan istuttiin koko ilta ihan vain pelaten ja jutellen.

Aikaisemmassa kirjoituksessani sanoin, että tämä, että yhtäkkiä otankin bileet järjestettävikseni kämpässäni, oli tavallaan myös piikki Thomasille, myös itse asiassa huomattiin ja kerrankin olen jotain Thomasista saanut menemään oikein. Kun olin sanonut, että minä voin vaikka sitten pitää ne bileet, niin Thomas sanoi sitten siihen jossain välissä, että hänellä on se toinen juttu, mutta joskus toistekin minun pitää pitää bileet tai meille voidaan tulla jatkoille, koska hän niin haluaa nähdä sen kämppäni. Ha haa. Hyvä fiilis kuitenkin jutusta ylipäätään ja kai Thomas ja Jaskakin jotenkin lähentyivät, kun sanoivat ne asiat toisilleen, eivätkä vain puhuneet paskaa toisistaan minulle.

Oli kyllä kiva ilta, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on taas sellainen olo, että en ole ihan yksin. Viikolla on kai joku peli-iltakin yhden toisen tyypin luona ja se bändin basisti, joka minua joskus pyysi ulos (mutta joka on nyt löytänyt tyttöystävän) sanoi, että tuskin tämä meidän yhteinen hengailujuttu koskaan tulekaan loppuunsa, kun tämä on jotain niin ainutlaatuista.

Edelleen on asioita, jotka harmittavat, mutta nyt taas pitkästä aikaa tuntuu oikeasti vähän paremmalta, ei niin paskalta, ei siltä, että pitäisi olla jotain muuta, että pitäisi yrittää enemmän. Osasin jopa pitää bileet, joihin tuli ihmisiä ja rotat käyttäytyivät nätisti ja niistäkin pidettiin.

Siivouksen suhteen lopussa n. 6 tunnin siivoamisen jälkeen paniikki kuitenkin iski ja tungin vaihteeksi kaikki loput kamat vain vaatehuoneeseen. Mutta kämppäni näyttää lopultakin siistiltä ja ehkä sitten siistin sen vielä loppuun tässä pikkuhiljaa.

Mutta oikeasti, tätä fiilistä on vain niin vaikea kuvata. Kai oikea sana olisi jotenkin huojentunut. On tuntunut monta viikkoa, että kaikki hajoaa käsiin ja että suunnilleen pitäisi käsillä räpytellä ihan kauheaan tahtiin pysyäkseen ilmassa, mutta että nyt on löytänyt edes jonkun jyrkänteen kielekkeen, jossa voi hetkeksi hengähtää. Eilisten eri tyyppien kanssa hengailukin vaikutti siihen, kun oikeasti en ole niin lopullisesti kiinni näissä lauantaiden tyypeissäkään, vaan on muitakin, joiden kanssa voi edes hengailla. Ja sekin tuntui ihan järkyttävän hienolta, että sen jälkeen kun kauheaa höpinääni ja selitystäni ja loputonta kälätystä on kuunnellut sen 5-6 tuntia, niin sen jälkeenkin Leevi vielä haluaa nähdä minut vapaa-ajallaan ja ehkä romanttisessakin mielessä?

On vain sellainen huojentunut fiilis, että minä kelpaan, minä oikeasti kelpaan, minulla on ihmisiä, jotka haluavat olla seurassani, vaikka en ole täydellinen, minun ei tarvitse olla mitään muuta, vain se, mitä tällä hetkellä olen ja kaikki on silti okei. Thomaskaan ei halua pitää minua etäällä, mitä hieman pelkäsin, vaan ehkä nyt sitten voidaan oikeasti olla kavereita. Ehkä hänkin on kaivannut minua kaverina, kun kuitenkin puhuttiin keskenään paljon vaikeista asioista.

Ja oikeasti, tämä ilta oli niin eeppinen, kun pelattiin yhtä tyhmää peliäni, joka on oikein 15+ ikäisille ja hemmetin monimutkainen ja kaikki pelasivat samalla puolella, mikä oli outoa ja niitä ohjeita luettiin ensin se joku 45 minuuttia, ennen kuin kukaan osasi edes aloittaa. Ihan outo peli, mutta nyt on sellainen fiilis, että sitä pitää kyllä kokeilla joskus uudestaan ihan vain sen outouden vuoksi, etenkin jos mukaan saa niitä, jotka eivät nyt olleet mukana, koska he ovat sitten kyllä ihan taatusti täysin pihalla siitä.

Oikeasti, ensimmäistä kertaa moneen viikkoon pystyy nukahtamaan niin, että voi vain huokaista helpotuksesta. Siellä kaverin luona oli kyllä vähän sama ensimmäisenä iltana, mutta senkin sotkun kautta jotenkin pystyy taas paremmin tajuamaan, miten mahtava tämä meidän lauantaiporukka on, kun minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olen. Nyt kun näitä jännitteitäkin setvittiin.