Tulinpas kotiin, vaatteet taas tupakalle haisten. Oli mahtava ilta, oli hyvä fiilis lähinnä.

No siis ensinnäkin sain Thomasista vähän lisää tietoa ja hän sai lisää tietoa minusta. Luultavasti on jollain lailla ihastunut minuun, mutta en tiedä. Jossain vaiheessa iltaa oltiin jatkoilla yhden osastolaisen kämpässä ja oltiin peliä "En ole koskaan..." No, siinä vaiheessa meitä oli enää neljä tyyppiä, niin oltiin todella rehellisiä ja välittömiä. Sanoin sitten lopulta sitten kun oli mennyt monta kierrosta niin, että toiset olivat joitain seksiseikkailujaan kertoneet, ja minä lopulta rohkaistuin sanomaan, että minä en ole harrastanut seksiä ikinä. Thomas kommentoi siihen itse asiassa melkein heti, että hän arvasi. Muut sitten kyselivät ja ihmettelivät.

Sitten Thomas intoutui syväanalyysiin aiheesta: hän selitti, että minä olen niin omanlaiseni ihminen ja yksinkertaisesti vain ihan eri sfääreissä kuin suurin osa niistä ihmisistä, joita ikinä tulee vastaan, joten hän ymmärtää kyllä toisaalta (toisaalta se oli ilmeisesti ihmeellistä siksi, että minä olen niin nätti ja fiksu, jne. jne.) hyvin, että minulle ei vain ole sattunut kohdalle sellaista, joka olisi kolahtanut, koska mimnä kuulemma tarvitsin sellaisen ihmisen, joka pystyy vastaamaan samalla lailla ja haastamaan minut. Sitten Thomas jatkoi jotenkin puoliksi itsekseen, että sen takia hän toivoi NIIN kovasti, että olisi voittanut sen shakkiottelun, joka me käytiin tällä viikolla.

Thomas myös illan aikana kyseli kaikenlaista, esimerkiksi että miksi olin siellä osastolla ja yhdessä vaiheessa ensin kysyi, että voiko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen, mikä sitten oli se, että olenko miten seurustellut ja miten se on mennyt. Sitten hän myös yhdessä vaiheessa iltaa kuiskasi (no, melun takia huusi) korvaani, että yksi hänen kaverinsa (ei osastolla) todennäköisesti lähestyisi minua jollain tapaa illan aikana, joten minun kannattaisi miettiä jo etukäteen, että miten siihen sitten reagoin ja mitä sanon.

No, tyyppi sitten ihan illan loppuvaiheessa vähän nykäisi hihastani ja antoi lapun ja sanoi, että jos minulla on joskus mikä tahansa fiilis, niin voisin soittaa hänelle. Siinä oli hänen nimensä ja puhelinnumeronsa. Sen enempää hän ei tehnyt, koska yksinkertaisesti sammui siihen lattialle sen yhden osastolaisen kämppään ja alkoi kuorsata.

Minä myös opin Thomasista yhden todella järkyttäneen asian: hänellä on lapsi. 7-vuotias poika, jota ei ole kuitenkaan nähnyt ehkä vuoteen. Hän myös muutti pois kotoa 14-vuotiaana ja nukkui milloin minkäkin kaverin luona tai jossain, mikä oli kuitenkin sitä aikaa, kun hänen elämänsä alkoi, koska hän pääsi pois kotoa.

Lisäksi kerroin ohimennen blogistani, joten luonnollisesti olen suunnilleen kauhuissani, että joku sattumalta onnistuu törmäämään tänne. Sen lisäksi mainitsin myös "en ole koskaan" -pelissä Thomasille, että tämä ei saa pistettä, koska hänen lisäkseen myös minua on osoitettu aseella päähän. Thomas totesi siihen vain, että sen jutun saisin joskus kertoa hänelle.

No, sitten kun keskusteltiin siellä baarien jälkeen n. 4 tuntia siellä yhden kämpässä ja koska sisällä sai polttaa ja kaikki muut olivat tupakoitsijoita, melkein koko ajan jollain paloi rööki. Yhdessä päädyttiin siihen tulokseen, että hitto soikoon, me ei olla mitään hulluja, miten monet ajattelee, vaan me ollaan yksinkertaisesti niin paljon fiksumpia kuin muut ihmiset, että ollaan tajuttu, miten paskaa tämä eläminen on. Joku käytti sanontaa, että voi olla onnellinen sika tai surullinen Sokrates ja me ollaan sitten kaikki surullisia Sokrateita. Ollaan siis tajuttu, että oikeastaan elämässä ei ole mitään pointtia, vaan koko homma on ihan perseestä: ihmiset syö ja nukkuu ja tekee kaikenlaista, sitten kuolevat, sitten tulee taas uudet ihmiset, jotka syö ja nukkuu ja kulkee, jotka sitten taas puolestaan kuolee.

Thomas myös sanoi vähän niin kuin ilmoitusluontoisena asiana minulle, että maanantaina sitten osastolla musisoidessa soitetaan yhdessä jotain Nightwishia ja minä laulan. Sanoin kyllä moneen kertaan, että minä en laula, mihin Thomas sanoi, että ei hänkään aikaisemmin laulanut kuin itsekseen, mutta sitten intensiivisessä hoidossa lopulta mursi sen pelkonsa. Hän sanoi sitten, että soitetaan vaikka se Nemo, mitä tykkäät soittaa itseksesi aina pianolla ja se menee hyvin ja sinä laulat hyvin, koska sä tiedät, miten se menee ja tiedät jos se menee väärin. Sitten hän jatkoi, että sitten laulat ja sitten rakastut siihen ja sitten tuut meidän bändiin ja tulet katusoittamaan ja sitten kierrät lopulta meidän kanssa Eurooppaa.

Thomas on niin hyvä tyyppi. Itse vain tunnen oloni jotenkin vain typeräksi ja jäykkikseksi ja tylsäksi ja sellaiseksi, että olen vain jotenkin ihan erilainen kilttityttö, joka ei uskalla mitään tai oikeasti elä lainkaan. Mutta hyvä fiilis ja lopuksi sitten halattiin taas ja kaikki sanottiin sille neljän ja yhdessä vaiheessa viiden koplalle, jotka ollaan kaikki osastolta, että vitsit te olette niin kivoja ja ihania ihmisiä aivan kaikki, harvojen kanssa oikeasti haluaa nähdä ensin viitenä päivänä viikossa osastolla ja sen jälkeen lauantaisin vielä osaston ulkopuolellakin monta viikkoa putkeen.

Ainoa oikeasti negatiivinen asia Thomasissa oli tänään (tai siis eilisillan ja tämän yön ja aamun aikana) se, että kun pelattiin jotain tyhmää rahanpyörityspeliä, jossa piti saada raha pyörimään sillä hyrrätyylillä ja sitä piti sitten vauhdittaa jokainen vuorollaan ja jos kämmäsi, niin sitten piti laittaa nyrkki pöytään ja joku toinen pelaaja sai tempaista sen kolikon täysillä pöytää pitkin tämän kämmänneen rystysiin. Olin ainoa nainen pelissä ja kun minä lopulta kämmäsin ja asetin sitten nyrkkini siihen pöytään, niin Thomas sanoi että voi hitto kun tuntuu pahalta katsoakin, kun Amia saa maksun kämmäyksestään.

Mut hieno ilta. Se yksi jäi nyt sitten sinne osastolaisen kämpän lattialle nukkumaan ja aamulla sitten taas ihmettelisi, että miten hitossa hän on taas päätynyt johonkin ihan vieraaseen kämppään nukkumaan. Mut eipä ainakaan lähennellyt minua enempää. Vähän on minussakin vikaa, kun tämä tyyppi on sellainen, johon en yksinkertaisesti tunne yhtään mitään vetoa, niin hänelle on niin helppo sanoa kaikkia kohteliaisuuksia ja kaikkea.

Hitto kun kello on jo paljon. Ensi viikolla minulta jää myös seuraava tällainen ilta väliin, kun on pääsiäinen ja olen kotona koko pidennetyn viikonlopun. Mutta oli kyllä niin hieno ilta. Nyt vain kun on neljä tuntia ollut siinä yksiössä, jossa on 4-6 ihmistä polttanut melkein koko ajan, niin tuntuu että ihan hiukset ihoa myöten ovat imeneet itseensä sen hajun. Hmm... Pitääköhän huomenna treenata varmuuden vuoksi sitä Nemoa...?