Tänään on ollut vähän parempi päivä. Tai ei ehkä parempi, mutta vähemmän huono. Olen ihan poikki edelleen, mutta nyt tuntuu siltä, että loma on vihdoin alkanut. Eilen oli ihan kiva jutella Nataliankin kanssa, mutta terapiassa meni huonosti. Terapeuttini sanoi, että selkeästi olen todella ahdistunut ja että häntä harmittaa, että me annettiin tämän minun tilani mennä taas näin pahaksi, eikä tehty sille jotain jo aikaisemmin. Mutta hän yritti vakuuttaa minut siitä, että se menee ohi ja että olen vain väsynyt ja että minun täytyy nyt pitää huolta siitä sisäisestä lapsestani. Lisäksi hän sanoi jotain mielenkiintoista. Hän sanoi, että tämä sama puoli minussa oli usein läsnä silloin ihan terapian alkuvaiheessa, mutta että se on ollut poissa hyvin pitkään. Ja hän kuvasi sitä puolta niin, että en halua auttaa itseäni, vaan pikemminkin vain entisestään rankaista rankaisemisen jälkeenkin.

Tänään ja eilen olen ollut tekemisissä rottaihmisten kanssa ja sain heiltä positiivista palautetta rotistani. Kuulemma minulta tulleet poikaset ovat aina olleet niin kesyjä ja rohkeita, että niistä näkee heti, että niitä on käsitelty paljon ja pidetty hyvää huolta. Se tuntuu aina tosi kivalta, koska minulla on kroonisesti huono omatunto kaikista noista rotta-asioista, kun tuntuu, että en minä varmaan osaa ja varmasti muut pitävät paljon parempaa huolta omista rotistaan ja keksivät niille vaikka mitä ihmeellistä tekemistä ja muuta aktiviteettia. Mutta ehkä minä pärjään sitten ihan hyvin.

Lisäksi gradupomoni soitti minulle ja hänen kanssaan käytiin läpi se minun graduni arvostelu. He olivat sen toisen gradutyypin kanssa käyneet sen läpi ja halusivat kuulemma vielä puhua sen minun kanssani, jotta minuakin on kuultu siinä. Sain yhteensä 18 pistettä saatavilla olleista 20 pisteestä, eli se on ihan hyvin. Kahdesta kategoriasta sain täydet 5 pistettä ja kahdesta muusta 4. Sen gradupomoni mukaan kyseessä on hänen mielestään selkeästi nelosen gradu, mutta tietenkään hän ei ole alan ammattilainen, niin yliopiston antama arvostelu voi olla jotain ihan muuta. En tiedä, mitä odotin tuolta arvostelulta, mutta kai se on ollut enemmänkin mielessä pelkona, että mitä jos he ovatkin todella pettyneitä minuun ja siihen mitä olen tehnyt. He ovat kyllä kuulostaneet erittäin tyytyväisiltä koko graduprosessin ajan, ja tietysti olen itse todella tyytyväinen, että siitä oli heille hyötyä. Ja tietysti olen tyytyväinen myös siitä, että lopullisen gradupalkkion kokonaissummaksi tulee siis 9200 euroa.

Laitoin myös pitkästä aikaa viestiä Harjoittelupaikkarohmulle. Hän ei ehtinyt viestitellä pitkään, mutta kertoi, että hänellä on nyt naisystävä. Tai siis tavallaan, koska hän tapasi toissapäivänä Tinderissä jonkun thaimaalaisen naisen ja he ovat nyt puhuneet videopuheluita ja puhuvat jo kasvokkain tapaamisesta, jne. Se tuntui vähän pahalta, mutta en ole ihan varma miksi. Ehkä se on toisaalta se, että on tavallaan hivellyt itsetuntoa, kun Harjoittelupaikkarohmu on vaikuttanut välillä olevan kiinnostunut minusta. Toisaalta sitten mietin, että ehkä kyse on pikemminkin siitä, että olen itse pitänyt Harjoittelupaikkarohmua melkein niin kun kaverinani, niin nyt kai pelkään, että häntä ei kiinnosta jutella minulle enää, koska hän on aikaisemmin sanonut, että hänellä on kyllä ihan tarpeeksi kavereita, mutta että hän kaipaa tyttökaveria. Niin kai ajattelen, että ainoa syy siihen, että hän on ylipäätään halunnut olla tekemisissä minun kanssani on etäinen toive siitä, että minä muuttaisin mieleni hänen suhteensa.

Ja kai siinä voi olla myös sitä, että välillä sinkkuus tuntuu vähän yksinäiseltä. En edelleenkään kaipaa niinkään miestä, vaan sinkkukavereita. Koska vaikka eihän ne kaverit siitä mihinkään muutu, vaikka alkaisivatkin seurustella ja menisivät naimisiin, mutta on kuitenkin ero siinä, onko itse sinkkuna kaveri jonkun toisen sinkun kanssa, vai jonkun jolla on kuitenkin se elämänkumppani. Minulla ei olekaan nyt oikeastaan sitten yhtään sikkukavereita, eikä ehkä edes sinkkututtuja, paitsi ehkä Arrow, jos hänet nyt voi laskea, jos hän siis ei ole alannut seurustella sen jälkeen kun viimeksi puhuin hänen kanssaan. Mutta toisaalta tullaanhan me Nataliankin kanssa taas hyvin toimeen, vaikka hän on paitsi suhteessa niin myös raskaana ja menossa naimisiin.

Mutta en tiedä. Yleensä Harjoittelupaikkarohmun kanssa jutellessa tulee ihan kiva fiilis ja nyt ei tullut. Hän ei kysellyt minulta yhtään mitään, vaan koko keskustelussa oli kyse vain hänestä. Joo, minä laitoin viestiä ja kysyin, miten hänellä menee ja onhan se kiva kuulla mitä hän on puuhaillut, mutta se jotenkin vähän sattui korvaan, kun hän sitten sanoi, että hänen pitää lähteä nyt kun on menossa tapaamaan kavereitaan puistoon, ja minä laitoin jotain viestiä, että pidä hauskaa, tms. niin hän vastasi vain: "Samoin, mitä ikinä puuhailetkaan." Siitä tuli jotenkin minun mielestäni ilmi se, että okei, hän ei tiedä mitä puuhailen, koska hän ei kysynyt, mutta sen tietämättömyys ei selkeästikään haittaa häntä. En tiedä, ehkä se kurja fiilis vaivaa vielä edelleen ja tulkitsen asioita ikävästi.

Yritän kuitenkin keskittyä tuossa Harjoittelupaikkarohmu-jutussakin vain siihen, että tiedän, että hän on tuntenut olonsa yksinäiseksi ilman tyttöystävää ja sen lisäksi hänellä ei ole ollut lainkaan tuuria treffikumppanien kanssa, niin kai minun pitäisi olla iloinen hänen puolestaan, kun hän vaikutti niin innostuneelta. Mutta huomaan, että minun pitää kauheasti yrittää taistella stereotypioita vastaan, kun vaikka tunnen useita aasialaisia ihmisiä, jotenkin ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä ihmettä Harjoittelupaikkarohmu meinaa - yrittääkö hän ostaa jonkun nuoren postimyyntityttöystävän jostain köyhästä maasta, koska ei vain kykene luomaan normaaleja suhteita naisiin? Mutta tuo on todella hirveä ajatus ja yritän ohjelmoida itseni nyt asennoitumaan siihen jotenkin paremmin. Kun eihän minun tarvitse heidän motiivejaan ymmärtääkään, vaan pelkästään nähdä heidät kahtena ihmisenä, jotka ovat tutustuneet ja ovat kiinnostuneita toisistaan. Mutta tunnen paljon ihmisiä eri maista ja vaikka he tulisivatkin köyhemmistä oloista, niin en ajattele heistä niin, että he olisivat jonkun miehen ostettavissa, niin miksi ajattelen jotain niin ikävää jostain minulle täysin tuntemattomasta naisesta? Ja Harjoittelupaikkarohmu on kaivannut tyttöystävää, niin voihan olla, että kun suomalaisten naisten kanssa se romantiikka ei ole sujunut, niin ehkä hänellä synkkaa paremmin jostain vähän erilaisesta kulttuurista tulevan kanssa? Kun tietysti haluaisin, että hän olisi onnellinen.

Olen yrittänyt tänään pitää parempaa huolta itsestäni. En ole edes itkenyt tänään ja kävin kaupassa ja ostin jopa ylikalliita herneitä ja kirsikoita. Pitäisi mennä taas Lidliin joku päivä, kun ainakin viimeksi sieltä sai kirsikoita ja ne ovat siellä ainakin vähän halvempia kuin jostain kojusta ostettuna. Olen syönyt myös muutakin kuin vain vihanneksia ja hedelmiä tänään. Ja kun kävin kaupassa, niin se lasketaan kävelyksi, eikö? Ja ehkä otan tänään taas rauhoittavan ja menen aikaisin nukkumaan, niin saan unirytmiäni käännettyä edes hieman taas järkevämpään suuntaan. Ei se kovin paha ole edes ollut, mutta mieluusti haluaisin herätä esimerkiksi joskus yhdeksän aikaan sen sijaan, että vääntäydyn sängystä joskus yhdentoista aikoihin.

***

Äh, joo ei näköjään sittenkään. Alkoikin yhtäkkiä tuntua siltä, että olisi energiaa tehdä jotain, niin pesin keittiön ikkunat. Ja ikkunalaudan. Ja kun minun mieleni on sellainen kuin se on (tai ehkä kaikkien on samanlainen?) niin aloin siinä miettiä, että kauhean tehoton se minun ikkunalautaratkaisuni, kun pidän siinä viherkasvien lisäksi myös kaikkia työkalujani. Mutta ehkä saan kerrankin siivottua kämppäni ihan kokonaan ja ehkä se on sitten taas kivempi pitää puhtaana. Siivosin keittiön jo "näyttökuntoon", eli kun niitä rottaihmisiä tuli käymään, mutta sellainen menee yleensä aina sillä väliaikaisratkaisulla, että aion kauheasti siivota huolellisesti ja ajoissa, mutta sitten se menee aina siihen, että viime tingassa kahmin kaikki kamat ja raahaan ne toiseen huoneeseen, jonka oven laitan kiinni, ettei sitä sekasotkua näe ja se luo (toivottavasti) illuusion siitä, että olen ihan kunnollinen ihminen, jonka kämppä on siisti niin kun kunnollisilla ihmisillä pitääkin olla.

Mutta ehkä voisi alkaa mennä jo nukkumaan, kun otin melatoniininkin jo.