Paskat. Tänään vasta olen paremmin tajunnut itsekin sen, että en niin kauhean hyvässä kunnossa ole. Ei sinänsä päivä poikkea entisestä, mutta olo on tuskainen ja väsynyt ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Pomolta tuli äsken taas viestiä, kun vaikka aamulla sain hyvin vastauksia, niin nyt se taas jumittaa, niin sitten se pomo sanoi, että on pakko saada vähintään sen ja sen verran, kun he OVAT JO ILMOITTANEET TOIMEKSIANTAJALLE, ETTÄ TÄMÄ MÄÄRÄ ON KASASSA! Vittuako se minun ongelmani on? Minua pyydettiin tekemään myös lisätöitä iltaisin, mihin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä sanoin, että ei.

Tuntuu vain, että hajoan. En vain jaksa enkä kestä. Eilen kun rottia pesin, huomasin, että Consu alkaa olla jo vähän raihnainen eikä välttämättä enää monta kuukautta kunnossa porskuta. Siitäkin melkein tuli jo itku. Ainoa positiivinen asia aika yllättäen tuntuu olevan Järjestön työvuorot. Eipä sitä muuten mitään ihmisiä tapaakaan kyllä. Ei sillä että toivoa jatkosta kuitenkaan olisi. Yrittää aion, mutta vaikka miten pyörittelisin asiaa, en näe yhtään syytä, miksi minut haluaisivat listoillaan pitää.