Tänään on ollut jotenkin vähän huono olo. Aamulla herätessä kurkku oli kipeä ja koko päivän pää on tuntunut oudolta. Vähän joka paikkaa kolottaa. Kävin ulkona kävelemässäkin (pidin etäisyyttä muihin ihmisiin) ja kun tulin takaisin kotiin, hengästyin portaissa. Todennäköisesti olen vain vainoharhainen ja luulosairas, mutta ärsyttää, kun vaikka tämä olisi joku tavallinen flunssakin, niin mistä se nyt muka olisi tullut, kun en käy missään ja silloinkin kun käyn, vältän kaikkien asioiden ja esineiden koskemista ja kun tulen kotiin, pesen käteni äärettömän huolellisesti ja sen lisäksi pyyhin kännykän huolellisesti desinfiointipyyhkeellä - samoin kuin kaikki kaupasta ostamani elintarvikepakkaukset, jos käytän niitä alle 2 vuorokauden sisällä niiden ostamisesta (koska sen aikaahan koronaviruksen pitäisi pystyä maksimissaan selviämään pinnolla?).

Toki voi olla, että olen nukkunut vain suu auki ja että outo pääkipu on migreeni ja paikkojen kolotus on seurausta siitä, että aloitan joka päivän sillä, että makaan keittiön lattialla lukemassa samalla kun rotat ulkoilevat. Ja ehkä siitä, että olen syönyt ehkä viimeisen viikon aika huonosti, kun on ollut kurja fiilis. Olen pitänyt kirjaa liikkumisistani ja kuntoiluistani ja 3.4. alkaen näkyy selkeä pudotus aiempaan. Olen tehnyt huomattavasti vähemmän ja jättänyt päiviä kokonaan jopa väliin. En minä mitään kauheasti tee, mutta tavoitteenani on ollut pyörittää hulavannetta 30 minuuttia päivässä ja tehdä jotain lihaskuntojuttuja kerran tai pari viikossa. En ole myöskään tehnyt mitään yliopistojuttuja kohta viikkoon, kun en ole vain saanut aikaiseksi. Mutta voi olla, että se on se vähäinen syöminen. Kuumetta ei kuitenkaan ole, kun kuumemittari sanoo 36,2 astetta, joten ei kai pitäisi huolestua.

Aloitin lukemaan Shakespearen Much Ado About Nothingia ja sen jälkeen aloitan sitten Dickensin Bleak Housen. Olin aluksi vähän kaikkia näitä vastaan, mutta kun kerran en itse osannut päättää, niin sitten ajattelin, että okei, kun kerran kysyin Lesteriltä ensin ja hän suositteli valitsemaan jonkun Shakespearen ja valitsin sitten lyhimmän niistä. Richard III ei muutenkaan olisi kauheasti nyt inspiroinut ja Romeo ja Julia nyt ei innosta, kun sen juonenhan tietävät jo kaikki, joten kun Much Ado About Nothing oli vielä kaikkein lyhin (ja lisäksi saanut parhaat arvostelut Goodreadsissa), päätin, että luen sen ja sitten aloitan sitä Dickensiä.

Olen viestitellyt parin uuden ihmisen kanssa, koska lopultakin löysin (joskus viime vuonna tosin jo) sen "kaverien tinderin", jollaista olin vuosikaupalla toivonut: Kaverihaku.net. Olen ehkä noin syksystä asti lueskellut ilmoituksia siellä ja miettinyt kauheasti, että vastaisinko johonkin niistä ja kirjoittanutkin muutamalle niistä tyypeistä. Tosin vasta nyt ehkä viikko pari takaperin kun laitoin vastauksen kolmanteen ilmoitukseen, eikä sähköpostiini edelleenkään kilahtanut sitä kopiota niin kuin olisi pitänyt, päätin laittaa sivuston tukeen viestiä, että onkohan jossain jotain vikaa ja että kai ne viestit niille ihmisille ovat kuitenkin menneet läpi. Sain vastauksen ja ilmeisesti yhden selaimeni lisäosan takia se järjestelmä on tulkinnut lähettämäni viestit spam-viesteiksi ja ne oli blokattu. Se minulle vastannut ihminen sanoi kuitenkin laittavansa ne viestini eteenpäin. Se oli ihan kiva kuulla, koska en tietenkään ollut saanut yhtään vastausta ja olin vain ajatellut, että okei, edes nämä ihmiset, jotka kovasti näyttävät kaipaavan kaveria, eivät pidä minua niin kiinnostavana, että he vastaisivat minulle. Mutta sitten melkein heti sen jälkeen sain vastausviestit kahdelta ihmiseltä ja nyt olen viestitellyt heidän kanssaan reilun viikon.

On ollut tosi kiva, kun on ollut enemmän ihmisiä, joille laittaa viestiä. Koska huomaan, että välillä alkaa ahdistaa ja silloin on kiva, kun voi laittaa vain jollekin jonkun viestin, vaikka puhuisikin sitten jostain ihan muusta. Ja kun on enemmän ihmisiä, joille laittaa viestejä, minun ei tarvitse niin stressata siitä, että vaivaisin niitä samoja ihmisiä jatkuvasti, vaan voin laittaa välillä viestin Natalialle, sitten Nanille, sitten Harjoittelupaikkarohmulle, näköjään myös Lesterille, Anniltakin voisi kysellä kuulumisia, sekä sitten tietysti näille kahdelle uudelle. He ovat molemmat myös samasta kaupungista kuin minä ja kumpikin on ilmaissut halunsa nähdä sitten koronakriisin jälkeen myös ihan kasvotusten. Tuntuu kivalta ajatella, että olisi enemmän ihmisiä, joiden kanssa voisi helpommin hengata. Toisaalta tuntuu hölmöltä, että niitä kavereita joutuu etsimään jostain kaveri-ilmoituspalstalta, kun tuntuu, että kai nyt normaalit ihmiset löytää ne kaverit muutenkin, mutta etsiihän ihmiset deittejäkin netistä, niin miksei sitten kavereita? Terapeuttini sanoo, että on todella positiivista, että olen ollut entistä aloitteellisempi tämänkaltaisten sosiaalisuuksien suhteen. En tiedä, kai se on. Se on tuntunut ihan luonnolliselta, eikä sellaiselta, että pakottaisin itseni, niin se kai on ainakin hyvä.

Kumpa tämä olo menisi ohi, kun pitäisi tehdä gradua eteenpäin ja sen lisäksi vielä sitä koodaustyötäkin. Tosin voi olla, että jätän sen kurssin vain kesken, kun se ei sinänsä sisällä kauheasti uutta asiaa koodauksen kannalta, vaan pelkästään uusien ohjelmien käyttöä. Ja kun suurin osa tuon kurssin luennoista peruttiin, eikä se opettaja vain osaa kirjoittaa niitä luentomateriaaleja niin, että oppisin niiden avulla, vähän mietin, että jaksanko vaivautua. Kysyin häneltä apua siihen jo viime perjantaina, koska en vain saa sitä koodausohjelmaa edes aloitettua niillä hänen ohjeillaan, mutta hän ei ole vastannut. Sekin vei mielen entistä matalammaksi silloin, mutta ehkä nyt voisin yrittää uudestaan ja tonkia netistä kaikenlaisia mahdollisia vinkkejä, joiden avulla saisin ne ohjelman asetukset synkattua sen meidän yliopiston palvelimen kanssa.

Natalian kanssa on tullut viestiteltyä ja videopuheltua taas enemmän (kai hänkin alkaa kaivata välillä muuta seuraa sen kihlattunsa lisäksi). Hän laittoi minulle yksi päivä ihanan kuvankin, josta tuli tosi kiva, melkein liikuttunut fiilis.

EUwlN_8WsAE-HH-.jpg

Ei me oikein mistään sellaisesta oltu puhuttu, että tuo olisi sinällään liittynyt mihinkään, mutta olo on välillä tuntunut kyllä hyvin jänismäiseltä, etenkin kun olen panikoinut sitä, että miten rahatilanteeni kestää sen, että en tee kesällä töitä. Ja muutenkin koko työkuviojuttu, mutta minä selitin sen jo aikaisemmin täällä. Natalialla oli myös taas yksi kontrolli äitiysneuvolassa ja hän sanoi, että oli alkanut vain itkeä siellä ja että häntä on itkettänyt muutenkin enemmän. Tehtiin sitten Natalian kanssa vähän mielikuvitusmatkailua ja suunniteltiin, mitä kaikkea sitä voikaan tehdä sitten kesällä, kun koronarajoitukset puretaan ja miten kivaa onkaan sitten vaan hengata ulkona jollain porukalla, mennä jonnekin ulos vaikka piknikille ja Nataliakin voi käyttää sitten kaikkia niitä äitiysmekkoja, joita hän on ostanut. Täytyy sanoa, että vaikka en edelleenkään koe mitään hinkua hankkia lapsia itse, on ollut mielenkiintoista seurata Natalian raskauden etenemistä ja oppia kaikenlaisia asioita. Että missä asennossa ei saa nukkua ja mitä pitää syödä ja miten joku istukka asettuu ylös/alas ja miten se vaikuttaa synnytykseen ja kaikenlaista! Se on mielenkiintoista.

Äh, kello on jo noin paljon taas. Ehkä en tänäänkään nyt tee mitään yliopistojuttuja vielä, vaan keskityn nyt ihan vain siihen, että lepään ja asennoidun tekemään jotain uutta sitten huomenna. Varmaan tämä olokin on huomenna jo parempi. Toivottavasti ainakin.