No niin. Sainpas itseni soittamaan sinne YTHS:ään. Ääk. Sain ajankin. 2.2. Jälleen kerran tosin jouduin törmäämään siihen, että se puhelimeen vastannut kyseli, että miksi juuri yleislääkärille, eikö psykologi kävisi yhtä hyvin. Kun kerran eihän minussa voi olla mitään fyysistä vikaa, jos kerran olen masentunut. Olen ollut masentunut ties miten monta vuotta, mutta koskaan ennen ei ole ollut mitään tällaista! Eivätkä mielialalääkkeet toimi edes! Minussa täytyy olla jotain oikeastioikeasti vialla eikä vain pientä masennusta. Mutta heti kun joku lääkärihenkilö saa tietää, että minulla on diagnosoitu masennus, niin kaikki fyysiset oireet voi sitten laittaa sen piikkiin.

Ja nyt minulle soittaa psykologikin kahden viikon sisällä. Niillä tyypeillä on oikein todella hieno systeemi täällä, kun psykologille ei voi varata aikoja edes suoraan, vaan pitää ensin soittaa sinne ajanvarausaikana ja sitten antaa oma numero, jonka jälkeen kahden viikon kuluessa soitetaan takaisin ja annetaan aika kuukauden sisään. Miksi ihmeessä tehdä asioista niin vaikeita?

En aluksi ajatellut varaavani aikaa myös psykologille, mutta tulipa nyt tehtyä sekin. Tai ei varattuavarattua, koska se ei toimi niin, mutta nimeni laitettiin siihen listaan, joille tullaan soittamaan ja antamaan aika. Nuo YTHS:t ovat melkein kuin joitain kauppiaita ja minä olen voimaton kohde. Osaan sanoa jopa sinnikkäimmille puhelinmyyjille selkeästi ei, mutta näissä ajanvaraussysteemeissä aina ollaan tyrkyttämässä jotain muutakin.

Ensimmäisellä kerralla tyrkytettiin Kuopiossa sitä terveystarkastus-juttua ja nyt tuota psykologia. Se puhelinihminen sanoi, että ei hän yritä mitenkään pakottaa minua psykologille, MUTTA. Ajattelin sitten, että ihan sama. Voihan sielläkin käydä, niin ei tarvitse ainakaan kuunnella sitä tyrkytystä.

Ja jos minun elämäni olisi sarja elokuvia, tämän päivän nimi olisi: ”Unettomuuden paluu ja kosto”. Sain nukuttua, loppujen lopuksi. Lähempänä jotain puoli viittä. Ja seitsemän aikoihin äiti lähti töihin ja tuli tökkimään minua hereille, kuten jokaisena aamuna. Ei se ennen ole vaikuttanut mitenkään, vaan olen nukahtanut heti uudestaan, mutta tänään oli kuin BOING, kun silmäluomeni räpsähtivät auki, eikä unta saanut enää uudestaan. Että ollaan sitten hereillä. Ei ainakaan unettomana tarvitse tuskailla sitä, että nukkuu liian pitkään. Että nyt on sekin ongelma ratkaisu. Jee, kylläpäs onkin nyt positiivinen olo.

Sattuu. Voisi kokeilla juoda vähän teetä, jos se vaikka piristäisi.