Stilton kuoli tänään. Eilen illalla sen kunto romahti ja hengitys näytti olevan todella vaikeaa ja se näytti kärsivän, joten tänään vein sen sitten eläinlääkärille. Eläinlääkäri sanoi, että antibioottikuuri vain, mihin minä kysyin, että eikö olisi parempi vain lopettaa se, kun se on jo niin vanhakin jo. Eikä sen hengitys rohissut, ei ollut mitään sellaista ongelmaa koskaan ollutkaan, joten tila vaikutti vakavalta.

No, kerrankin tuntuu, että tein oikean päätöksen ja eläinlääkäri väärän. Näin Stiltonista vain, että se kärsi, vaikka tietysti olisin toivonut, että antibioottikuuri olisi ollut tarpeeksi. No, sitten eläinlääkäri sanoi, että ok, lopetetaan. Aluksi hän antoi sellaisen pistoksen, joka piti saada Stilton nukahtamaan, minkä jälkeen hän lähti pois. Stilton ei halunnut olla kantohäkissä, joten otin sen syliin halailtavaksi, mistä se tykkäsi ja siinä se oli vain rauhassa. Siinä se sitten kökötti hetken, otin vähän valokuvia muistoksi ja silittelin ja halailin sitä. Se ei kuitenkaan vaikuttanut nukahtavan lainkaan.

Sitten yhtäkkiä se muuttui levottomaksi. Todella levottomaksi ja liikkui koko ajan, hieman sekavasti. Sitten se keinui paikallaan ja haukkoi henkeä niin että koko suu aukesi. Sitten se lopetti hengittämisen. Eläinlääkäri oli poissa ja minä en oikein tiennyt, mitä tapahtui. Se vain kuoli minun käsiini.

Sitten kun eläinlääkäri tuli takaisin antamaan seuraavan pistoksen, sanoin, että se taisi kuolla jo. Eläinlääkäri katseli ja kuunteli ja sanoi, että sydän löi vielä, mutta se ei hengittänyt enää. Sanoi, että sen täytyi olla todella heikko, kun se kuoli jo yhteen pistokseen. En sanonut, että ei se sitä ollut: eihän se edes nukahtanut, sen tila oli vain huonontunut niin nopeasti, että se kuoli itsekseen ennen kuin se ehdittiin lopettaa. Eläinlääkäri olisi lähettänyt sen vain kotiin, jolloin se olisi kuollut jo kotimatkalla.

Tämä oli todella iso juttu minulle. Muutenkin minulla on ollut kurja olo ja sitten ihana Stilton yhtäkkiä vain romahti ja kuoli pois, kuoli käsiini, ilman että saatoin tehdä mitään. Ja se oli niin ihana ja rakas ja erityinen ja persoonallinen ja yksi ehdottomasti kaikkien aikojen rakkaimmista rotistani ikinä!

Muutenkin tuntuu, että hajoan. Omahoitajanikin on huolissaan, koska jotenkin itsetuho- ja kuolema-ajatukset ovat taas vallanneet alaa. En ole vieläkään pystynyt kunnolla syömään ja olen nukkunutkin huonosti, minkä lisäksi olen tullut vielä kipeäksi. Kai sain sen Thomasin flunssan, kun nukuin hänen kanssaan naamat kiinni toisissaan, mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli ihan tyhmää. Mutta ihan sama. Toivon, että flunssa ei äidy kovin pahaksi.

Stiltonia on jo nyt ikävä. Ei sitä voi kuvaillakaan, miten rakas se oli.

***

Sleep, (...) sleep,
My fallen son
Slumber in peace
Cease the pain

- -

No sympathy
No eternity
One light for each undeserved tear

Beneath the candle bed
Two souls with everything yet to be said...