Ah, lomaa. Ainakin vähän niin kuin. Jotenkin olen silti saanut tehtyä melkein enemmän kuin normaalisti viikolla tähän mennessä. Aloitin jopa sitä yhtä esseetä ja tein karkean suunnitelman, mitä sanon, mutta jotenkin nyt ensimmäistä kertaa huomasin, että se on äärettömän hankalaa englanniksi. Vaikka välillä ajattelen englanniksi, niin kun mietin tuota kirjoittamista, kaikki tulee mieleen suomeksi ja joitain termejä ei vain saa kaivettua muistista eikä keksittyä, miten niitä voisi etsiäkään. Sitten sitä jää miettimään niitä yksittäisiä sanoja, ja sitten kun asiaa ei voikaan ilmaista sellaisessa muodossa kun se tulee mieleen, niin sitten myös sitä ympäröivät lauseet jotenkin latistuvat tai niitä pitää paremmin sopeuttaa yhteyteen.

Tänään ärsytti todella aamulla, kun olin lähdössä keskukselle ja uudehkö lukko, jonka hankin pyörääni, oli päättänyt sanoa sopimuksensa irti. Sen kanssa on muutenkin ollut vaikeuksia, kun en aina oikein tahdo saada sitä kiinni. Minulla on taas kädessä sellainen tummanpunainen ympyrähkö jälki kädessä, kun kerran niin lujasti piti yrittää saada sitä lukkoa kiinni, että sitten jäi nahkaa sinne väliin, kun se lopulta naksahti kiinni. Aluksi kuvittelin aamulla, että se on jäätynyt kiinni, koska avain ei meinannut edes mennä tarpeeksi syvälle lukkoon, ja kun sen otti pois sieltä, se oli todella kylmä. En tiedä sitten oliko jotenkin huono päivä tänään, mutta olisi tehnyt mieli vain potkia sitä hiton pyörää, kun sen käyttö tuntuu olevan niin vaikeaa. Lopulta 20 minuutin vääntämisen ja kääntämisen ja tuskailun jälkeen hain sisältä tongit ja väkisin sitten väänsin sen lukon auki. Pelkäsin, että avain katkeaa lukkoon, mutta ei katkennut, vaan aukesi todella hyvin. Avaimen muovinen pää kylläkin melkein hajosi, kun piti niin lujasti vääntää.

Tekisi mieli mennä sinne kauppaan, mistä tuon lukon ostin ja viedä se lukko mukana ja kysyä, että onko teillä sellaiista lukkoa, jonka minäkin saisin auki ja kiinni, ja sitten tuoda esimerkiksi se oma lukkoni. Se on ollut todella hankala jo useamman viikon, ja alkaa todella käymään hermoilleni. Jos tuo lukko olisi ollut edes lukossa, niin ymmärtäisi paremmin, mutta kun se ei ollut, vaan avain ei vain suostunut kääntymään pelkästään kädellä vääntäessä, niin en vain tiedä, mitä tekisin. Tuon jälkeen en ole laittanut pyörää lukkoon. En edes silloin kun tulin kotiin. Laitoin sen vain niin, että se näyttää olevan lukossa, vaikka oikeasti sen saisi helposti auki. Yritin kyllä, mutta kymmenen minuutin jälkeen en vain jaksanut enää. Todella suututtaa tuollaiset pienet asiat välillä. Miten nykyisessä yhteiskunnassa, jossa pystytään kehittämään vaikka mitä hienoa, ei osata valmistaa sellaisia lukkoja, että ne kaikki saisi auki tai kiinni helposti?

No, koska terapiasta on viikko taukoa, päätin yhtäkkiä lähteä tapaamaan Nataliaa. No, hän soitti minulle, ja sanoin, että on viikko lomaa ja hän ehdotti että hei mitä jos tulisit vaikka tiistaina käymään. Sanoin sitten että okei, tulen. En ole todella pitkään aikaan poistunut paikkakunnalta, enkä ole edes nähnyt sitä Natalian uutta kämppää, jossa hän on asunut jo helmikuusta lähtien. Natalia oli innoissaan, että tehdään jotain kivaa, ja sitten mietti, että hei me voidaan hakea sitten vaikka sushia kun mennään kotiin.

Se on minun heikkouteni, sushi on heikkouteni, eikä sellaisessa positiivisessa mieltymysmielessä, vaan siten, että kun olen aikaisemmin syönyt sushia kai yhden kerran, kun Natalian, Eeron ja yhden Natalian kaverin kanssa tehtiin yhdessä sushia, niin minä en vain pitänyt siitä. Oli se syötävää kyllä, ihan mielenkiintoistakin, mutta ei silti minun juttuni. No, en kuitenkaan halunnut olla ilonpilaaja tai epäkohtelias, kun kaikki muut olivat niin innostuneita siitä, ja ei se nyt pahalta maistunut eikä siinä ollut varmasti mitään vikaa, vaan että minä en vain pidä sellaisesta kylmästä ja jotenkin koostumukseltaan oudosta ruoasta. En sitten sanonut mitään, niin tuntuu, että nytkään en voi sanoa mitään. Pitäisi kai sanoa, tämä olisi kai niitä asioita, joissa terapeutti kannustaisi minua pitämään puoliani, ja Jaska myös ja varmaan todella monet muutkin, mutta en vain tiedä, mitä voisin sanoa Natalialle aiheesta, koska sitten hän kuitenkin kysyisi, että kyllähän silloin tykkäsit kun tehtiin porukalla. Joten syön sushia, jos on pakko. Ja "pakko" tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että jos ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sushi tai sitten sen sanominen, että en pidä sushista, niin sitten se on se sushin syöminen siinä tapauksessa.

Mutta vähän harmittaa se essee, kun ajattelin, että se menee yhtä helposti mitä kaikki esseet lukiossa - että kirjoitan sen vain. Sain sitä yhtä suomenkielistä ryhmätyötäkin varten raavittua kasaan sivun tekstiä vaikka se kaikki, mikä minulla oli sanottavana, olisi mahtunut ihan hyvin yhteen lauseeseen. Mutta ehkä tuo tulee taas opittua. Tai ehkä minun pitää vain tehdä töitä tuollaisten kirjoitusjuttujen eteen.

Yksi opettaja yliopistolla, joka on aiheesta puhunut, on sanonut, että on akateemisen kirjoittamisen Mozarteja ja Beethoveneja, ja että varmaan 95% on niitä jotka on Beethoveneja, eli joutuvat työstämään kaikkia kirjoitusjuttuja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kun taas ne muutamat Mozartit vain vetävät kaiken valmiina päästään paperille ja se on siinä heti ekalla kertaa. Olen ajatellut, että minä olen sellainen Mozart, mutta ei se toimi niin ainakaan englanniksi. Ja ehkä lukiossa piti pystyä tuollaiseen, koska esim. yo-kirjoituksissa ei sitten ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa teksti suoraan yhdeltä istumalta, koska se piti sitten kirjoittaa vielä puhtaaksikin.

Mutta tuo essee, jota tänään aloitin, on sellainen, josta ajattelen jo nyt, että testaan, miltä tuo näkökulmani tuntuu. Aihe on sinällään ihan mielenkiintoinen, mutta pelkään, että se herättää minussa vähän liikaakin ajatuksia. Ei sillä, että kirjoituksesta tulisi liian pitkä, vaan että sinänsä se vähän ärsyttää minua. No, kyse on Amerikan kirjallisuudesta, niin onko se nyt ihme? Ja Amerikka yhdistettynä puritaaneihin, ja amerikkalaiseen kestosuosikkitarinatyyppiin, panttivankikertomuksiin. Kun siis ne menevät aina niin, että on ne amerikkalaiset, jotka ovat jotain parempaa, uusi parempi ihmisrotu, Jumalan valittu kansa, uutteria ja nöyriä, jotka vastustavat kolonialismia, vaikka itse harjoittavat sitä äärimmäisen suuressa mittakaavassa. Ja keskeisenä teemana on myötätunto ja toisista huolehtiminen - mutta intiaanit tai mustat tai muut vastaavat eivät vain kuulu siihen piiriin. Ja jos nämä "vähemmän ihmiset" tekevät jotain pahaa, se on lähtöisin heistä itsestään, koska he ovat sivistymättömiä raakalaisia, vähän kuin eläimiä, mutta jos he tekevät jotain hyvää, niin se ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat hyviä, vaan sitä, että se on se Jumala, joka toimii heidän kauttaan ja auttaa näitä uskollisia ja hurskaita alamaisiaan.

Vaikka tuosta on jo satoja vuosia, niin ehkä siinä ärsyttää eniten se, että tilanne ei oikeastaan ole muuttunut. Amerikkalaiset rakastavat edelleen panttivankitarinoita, esimerkkinä elokuva Avatar. Tai Irakin sodan sotavankikertomukset, miten julmia raakalaisia, yksinkertaisesti pahoja ihmisiä ne täkäläiset siellä ovat, ja kuinka hyveellisiä amerikkalaiset ovat, kun tarjoutuvat viemään sinne paikanpäälle jopa tätä muita parempaa amerikkalaista kulttuuria ja elämäntapaa, samalla kun pelastavat maailman "terroristeilta".

Ja en pidä yleisesti Amerikasta, koska tuntuu, että siellä on yleistä sellainen ajattelu, että on olemassa "me" ja sitten "ne muut", ja että se on melkein sama kuin ero hyvän ja pahan välillä. Ja sitten se on se uskontojuttu myös, joka liittyy kylläkin siihen, että jotkut pitävät itseään parempina kuin muita. Tuntuu, että Amerikka on pahin mahdollinen paikka uskonnolle, koska siellä sitä voidaan käyttää pahiten väärin, ilman että mitään ongelmaa siinä edes nähdään.

Ja ylipäätään, tajusin sen joskus kun juteltiin Jaskan kanssa vähän aikaa sitten, minä vain tulen nykyisin todella vihaiseksi siitä, että on niin paljon tyhmiä ihmisiä. En viitsisi lukea enää edes uutisia, kun jos on jotain kommentteja siihen, niin sitten sitä tulee vain vihaiseksi kun niitä lukee. Kaikesta tulee kauhea kohu, kun ihmiset pitävät suunnilleen maailmanlopun juttuna jotain perusasiaa, jonka ei pitäisi olla epäselvä kenellekään. Kuten vaikka uutisoitiin tästä Anneli Auerin oikeudenkäyntikuluista, sanottiin, että tulee liian kalliiksi, saisi maksaa Auer - ja kaikki muutkin - ihan itse ne oikeudenkäyntikulut, kun tavallisen ihmisen selkänahasta revitään irti kaikki tuollaiset hömpötykset. Ja tuo on se yleinen mielipide, josta en oikein tiedä, että mitä noin sanovat ihmiset kuvittelevat. Siis murhaoikeudenkäyntiä ei pitäisi käydä, jos se käy liian kalliiksi? Tai että kaikilla ei olisi yhtäläistä oikeutta puolustaa itseään jossain oikeudenkäynnissä? Että raha ratkaisisi sen, että jatketaanko jotain tutkimusta ylipäätään, ja myös että oikeudenkäynnin lopputuloksen määräisi se, että kummalla osapuolella on varaa käydä sitä pitempään? Ja ylipäätään, että jos nämä asianajajat eivät työskentelisi juuri tämän jutun parissa, niin he ja heidän työnsä olisi täysin ilmaista?

Ja entäs sitten Lidln paistopisteen työntekijöiden irtisanominen, kun söivät poistoon menossa olevia tuotteita? Ihmisten mielestä kauhea rikos on tapahtunut, kun "köyhät työntekijät" eivät saa "nälkäänsä" syödä roskiin menossa olevia tuotteita. Jos on sääntö, ettei niitä syödä, niin niitä ei syödä, ja tyäsopimuksessa sitoudutaan noudattamaan niitä sääntöjä, jotka eivät ole tuollaisia vain Lidleissä, vaan kaikissa ketjuissa poikkeuksia lukuunottamatta. Ja lisäksi siitä on lakikin. Ja lisäksi tuollaiset poistoon menevät paistetut tuotteet eivät välttämättä mene roskiin, vaan jotkut toimipisteet lahjoittavat niitä ruokajonoihin, lähettävät rehuksi eläimille, tai kuljettavat kierrättämöön, missä niistä tehdään bioenergiaa. Ja sitten ollaan heti, että ei ole multa pois, törkeää natsimaisuutta, suorastaan rikos irtisanoa joku joka varastaa työnantajaltaan, pitäisi viedä oikeuteen ja työntekijöiden mennä lakkoon ja kaikkien boikotoida Lidliä, joka "orjuuttaa" työntekijöitään järkyyttävän pienellä korvauksella - joka on kuitenkin TES:n mukainen palkka ja vieläpä jonkun reilut 10 senttiä sen yli. Niin, ja paras juttu - ei saa irtisanoa, koska "laki sanoo", että jos se on alle 357 tms. euroa se "käyttöön otettujen" tuotteiden arvo, niin sitten se ei ole varastamista, vaan näpistämistä, koska laki sanoo niin. Ja niinhän se on, että on näpistys rikosoikeudelliselta nimikkeeltään, mutta työlainsäädännössä "varkaus" on kuitenkin aina se, että otetaan jotain ilman lupaa. Koska niin kuin jotkut ovat sanoneet, niin pitääkö työntekijän oikeasti antaa varastaa satojen eurojen arvosta tavaraa ennen kuin sen saa erottaa?

Ja tietysti rokotteet pitäisi kaikki kieltää, kun jos miljoona ihmistä rokotetaan ja 17 sairastuu johonkin sairauteen, johon olisivat saattaneet sairastua rokotetta huolimatta, niin rokotteet pitää kieltää. Joku kommentoi jossain aika fiksusti, että pitäisikö leikkauksetkin kieltää, koska jatkuvasti leikkaukseen menee ihmisiä, joita on tarkoitus auttaa, mutta kaikki eivät selviä. Jotkut olisivat ehkä saattaneet selvitä ilman leikkaustakin, mutta eivät välttämättä. Ja e-pillerit pitää myös kieltää, koska, oh-my-god, sillä voi olla sivuvaikutuksia. Ja luonnollisesti se kannustaa lapsia harrastamaan seksiä koko ajan ja kaikkien kanssa, ja ylipäätään, alle 25-vuotiaat harrastamassa seksiä ovat tietysti jotain todella luonnotonta, jota ei "aikaisempina hyvinä aikoina" tapahtunut lainkaan.

Ja sitten vielä ne kaikki vitun diagrammit ja kaaviot, joita jaetaan Facebookissa, joissa kerrotaan, miten normaali opiskelija saa jotain 200-400 euroa kuussa, mutta että normaali pakolainen saa pelkästään pakolaisrahaa 17 000 euroa kuukaudessa. Ja sitten kaikki uskovat jokaisen diagrammin ja ovat uhoamassa, että nyt laitetaan ne kyllä kaikki menemään kotiin, laitetaan rajat kiinni - ihan kuin se olisi edes mahdollista käytännössä.

Aikaisemmin en ollut yhtä vihainen töllaisista asioista, tai ainakin ajattelin, että kyllä kaikki ihmiset varmaan ymmärtäisivät, jos jonkun asian heille selittäisi. Ehkä niin olisikin oikeasti, mutta tuntuu, että ihmiset haluavat vain uskoa siihen, mitä he nyt ikinä vain saavatkaan päähänsä. Matikka ja todennäköisyydet ovat out, ja joukkohysteria jokaisesta pikkuasiasta on se kuumin trendi.

Mutta sanoin Jaskalle, että ehkä tuon takia tykkään Richard Dawkinsista ja Penn & Teller: Bullshit -ohjelmasta, koska he tekevät jotain sellaista, jota minä ehkä haluaisin tehdä, mutta en uskalla, tai pidä viisaana: tarttuvat niihin muiden ihmisten epäkohtiin ja nostavat esille sitä viihteellistä arvoa niissä, ja korostavat tieteellistä ajattelua yli joidenkin yleisten uskomusten. Jaska sanoi, että hänellä on vähän sama, mutta ehkä se ei hänessä ole yhtä voimakkaana. Toisaalta kunnioitan noita "radikaaleja" tiedeihmisiä, mutta toisaalta käytännön tilanteissa haluan olla sovitteleva ja ymmärtää toisen näkökulmia. En pidä ajatuksesta, että luokittelisin ihmisiä heidän mielipiteidensä perusteella, mutta tuntuu, että on yhä enemmän kasvavissa määrin ihmisiä, jotka ovat jotain todella älytöntä mieltä jostain asiasta, ja pitävät sitä totena, koska "valtamedia syöttää meille propagandaa" tai "lääkärit haluavat pitää meidät sairaina", tai että vanhempia tulisi syyttää heitteillejätöstä, jos jättävät lapsen kastamatta, jne. Luonnollisesti tunnen myös ainakin yhden ihmisen, joka kieltäytyy viemästä lapsiaan lääkäriin, vaan vie heidät homeopaatille sen sijaan, koska homeopaatti juttelee sen potilaansa kanssa, niin on sen pakko olla tehokkaampaa kuin joku lääke.

Toisaalta sitten, olen huomenna lähdössä sellaisen henkilön luo, joka pari viikkoa sitten kertoi käyneensä meediolla ja puhuneensa kuolleen isomumminsa kanssa, jota ei ole koskaan tavannutkaan. Ehkä olen vain kyynikko. No, on sentään kiva, että Jaska on samanlainen myös. Joskus viikko sitten hän kirjoitti mielestäni todella hienon päivityksen, jossa sanoi, että ei oikeasti välitä, että kananuggeteissa on jotain "lihaan verrattavia tuotteita", koska ne vain maistuvat hyvältä ja ovat edullisia. Ja siitä jopa juteltiin Jaskan kanssa myöhemmin, että pikemminkin se on hieno saavutus, että saa jotkut jämäaineetkin hyödynnettyä, ja laitettua kaiken vieläpä niin herkullisiin paketteihin. Tuohon päivitykseen kommentoi myös Leevi, valittamalla jotain lisäaineista. Vähän pelkään, että hän yrittäisi kaveerata Jaskan kanssa nykyään.

En tiedä. Valitan kai liikaa ja tästäkin tuli kauhea avautuminen, mikä toisaalta harmittaa, koska en haluaisi valittaa, enkä haluaisi turhaantua näihin "tyhmiin" ihmisiin. Näppäimistön täällä päässäkin on toisaalta joku tyhmä ihminen, kun olisi pitänyt mennä ajat sitten jo nukkumaan.