En olisi uskonut, että voi näin helposti olla niin todella lopullisen väsynyt kuin minä nyt olen. Olen kuitenkin vähän enemmän kasassa kuin edellisen kirjoituksen aikaan, jolloin olin hysteerinen ja melkein valmis hyppäämään parvekkeelta.

Heräsin juuri 2-3 tunnin nokosilta (en ole lainkaan varma, koska nukahdin) ja olo on vähintäänkin yhtä väsynyt. Mutta sen ATK-luennon jälkeen oli parempi fiilis, sillä se oli enemmän sellainen mitä kuvittelin yliopistoelämän olevan, eikä mitään pakotettua ryhmätoimintaa. Jätin menemättä avausjuhlaan, tms. Huomenna on koulun jälkeen kaupunkisuunnistus, johon myös suositeltiin kaikkia osallistumaan. Tuutorimme ei suostunut paljastamaan paljon mitään siitä, paitsi että siihen osallistutaan ryhmissä (todennäköisesti tuutoriryhmissä) ja että sen idea on vähän niin kuin katsoa, kuinka paljon erilaista alkoholia fuksit kestävät. Eli siis mitä nyt olen saanut siitä kaupunkisuunnistuksesta tietoa, jokaisella rastilla porukan pitää juoda joku drinkki. Se tuutori sanoi kyllä sitten, että on olemassa myös sellainen vaihtoehto, että ei juo alkoholia, mutta selkeästi se alkoholin lipittäminen rasti toisensa jälkeen on se pääpointti. Ei huvittaisi lainkaan mennä olemaan sinne tylsä ja juomaan vain muusta porukasta (joka todennäköisesti muuttuisi aika paljon kännisemmäksi joka rastin myötä) poiketen joka kerta jotain ei-alkoholia.

Alkoholi tuntuu muutenkin pitävän hallussaan suurinta osaa kaikesta vapaa-aika-aktiviteeteista – meille jaettiin jopa ”bilepassit”, joissa jokaisesta tapahtumasta saa ”millilitroja mittapulloon”. Sitten kun on saanut itselleen tietyn määrän millilitroja, saa jonkun merkin. Pah.

Meidän tuutoriryhmässä oli yksi poika ja kaikki muut olivat tyttöjä. Tytöt olivat pääasiassa sellaisia kilttityttömäisiä, sellaisia fiksuja ja filmaattisia, jotka muodostavat nopeasti sellaisia klikkejä, jotka loksahtavat lukkoon. Puhuin ennen ensimmäisen tilaisuuden alkamista yhden toisen uuden biotieteiden oppilaan kanssa ja hän tuli sitten kanssani istumaan siihen ensimmäiseen ohjetilaisuuteen ja kaikkea. Sitten hänen toiselle puolelleen istui joku toinen tyttö, jonka kanssa hän sitten välittömästi alkoi jutella, vaikka ei selkeästikään tuntenut tätäkään entuudestaan. Kun näin tämän tytön myöhemmin päivällä ja hymyilin hänelle, hän ei huomannut minua lainkaan / oli kuin ei olisi huomannut minua lainkaan.

Tuutorimme päätti sitten, että me menemme yhdessä sen tuutoriryhmän kanssa syömäänkin. Tuolloin sain melkein ahdistuskohtauksen. Selvisin kuitenkin ottamalla pelkästään salaattia (kaali-ananassalaattia ja porkkanaraastetta). Muuta en ole tuon lisäksi syönyt. Olen ollut liian väsynyt ja liian surullinen. Että tällä menolla ei kestä kuin pari viikkoa, että saavutan jonkun kivan alarajapainon (vaikka en tietenkään voi sitä tietää, kun puntaria ei ole), etenkin jos tulen yliopistolta aina kotiin kesken päivän kun voin, sillä koulumatkani on yhteen suuntaan suunnilleen 4 kilometriä, reilu vartti, mikä on minun mielestäni älyttömän paljon, kun kerran kotona se reilun kolmen kilometrin koulumatka meni hyvissä olosuhteissa jopa alle kymmenessä minuutissa.

Olenkin tänään polkenut pyörällä siis 16 kilometriä! Paikat ovat vähän kipeät, varmaan tähän pyöräilyyn ja etenkin näihin uusiin ylämäki/alamäki vaihteluihin kestää jonkun aikaa tottua. Mäet ovat aika tuskallisia. Etenkin se jättiläismäki, joka on yliopistolta tullessa. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ties miten pitkään, ja on pelkkää tuskaa.

Tänään piti siivota kamujen häkki, mutta olen yksinkertaisesti niin väsynyt, että minä en jaksa. Huomenna se sen sijaan on ihan pakko tehdä. Huomenna sentään pääsen jo kahdelta, kun kerran suoritan sen ATK-kurssin etäopiskeluna. Kun sen kurssin pääpiste on Wordin, Excelin ja PowerPointin käyttäminen, ja kun Word on hyvin hallussa ja Exceliäkin piti harjoitella silloin lukion itsenäistä ATK-kurssia varten, niin uskoisin, että tuo onnistuu minulta. Joko onnistun tai itken ja onnistun, prkl. Se opettajatyyppi näytti meille joitain esimerkkitehtäviä ja minä sain jo toisen niistä ratkaistua, kun kokeilin, että tuleeko siitä mitään, niin uskon, että se menee ihan hyvin itsenäisesti. Ja sitä paitsi olisi kidustusta, kun harjoituksissa pitäisi olla joka kerta ja osa ajasta olisi tietysti jotain Wordin käyttöä ja fontin ja fonttikoon muuttelemisia ja kuvan lisäämistä Word-tiedostoon.

Vähän piristyneempi olo. Vaikkakin ne huomiset ryhmäjutut vielä painavat hieman mieltä, kun minua ei niihin koulunjälkeisiin juttuihin yhtään kiinnostaisi osallistua. Tuntuu siltä, että opinnot saa tehdä ihan miten haluaa, mutta kun kysymys on vapaaehtoisista koulunjälkeisistä tilaisuuksista, niin silloin läsnäolo on melkein pakollinen. Rasittavaa.