Olen taas hieman peloissani. Mietin taas sitä, että mikä minun oloni saa tällaiseksi. En saa nukuttua paljon paremmin ja vaadin kauheasti unta. Minun tarvitsee joka ikinen päivä ottaa parista tunnista kuuteen tuntiin kestävät päiväunet, koska en yksinkertaisesti jaksa. Yöllä saan nukuttua lääkkeen kanssa ilman lääkettä en oikein. Mikä minussa on vikana?

Sitten ovat vielä nämä mustelmat. Edelleen, minulle tulee jalkoihin kauhea määrä mustelmia, enkä tajua lainkaan, mistä. Äiti sanoi, että se viittaisi hänen mielestään siihen, että jokin on pielessä immuunijärjestelmässä. Minä en tiedä mitään sellaisesta. Olen väsynyt, enkä saa ruokaa kauheasti alas. Olo ei ole parantunut, paitsi siinä suhteessa, että nyt olen kotona ja äiti yrittää pitää minusta parhaansa mukaan huolta, kun taas aikaisemmin jouduin olemaan ihan yksin ja huolehtimaan itse itsestäni ja vielä rotistakin.

Huomenna on se päivä, kun se minusta verta ottanut tyyppi sanoi, että sieltä soitetaan, jos jotain vakavaa ilmenee. Hermostuttaa. Nanistakaan ei ole kuulunut mitään, vaikka hänellä on alkanut jo lomakin. En aio ottaa yhteyttä häneen, en ainakaan ennen joulua. Hän on se, joka ei ole vastannut, hän on se, joka ei ole ottanut yhteyttä minuun, niin kai on ihan loogista olettaa, että hän ottaisi nyt vuorostaan yhteyttä? Joululahjan vien sitten paketoituna postilaatikkoon kortin kera, jos hänestä ei kuulu sitä ennen. Ei hänen pitäisi olla missään poissa paikkakunnaltakaan. Mutta ehkä hänellä on ollut kiireitä.

Huomenna menen ostamaan äidille joululahjan. Olen tylsä. Mietin, että se lahja on joko jotain suklaata tai kynttilä tai kukka. Pitää päättää sitten kaupassa, mikä tuntuu hienoimmalta. Kyllä kukankin pitäisi muutaman päivän kestää, eikö? No joo. Mutta huomenna pitäisi myös mennä hakemaan ajokortti poliisiasemalta. Minulla on ollut se reilun vuoden kestävä lyhytaikainen ajokortti, jonka saa ensimmäiseksi, joten nyt pitäisi mennä hakemaan sitten se pitempiaikainen ja varsinainen.

Se eilinen räntä tuli lumena. Sitten tänään satoi vähän lisää. Ja pitäisi sataa huomennakin. Ja sitten huomista seuraavana yönä. En ole jaksanut vieläkään tehdä piparkakkutaloa. Palaset on jo, mutta se pitäisi vielä koota ja koristella. Kynnet pitäisi leikata. En ole jaksanut. En ole poistunut talosta sen jälkeen, kun tulin kotiin.

No, jos jotain hyvää etsimällä etsii, niin ne onnellisuuspillereiden pahimmat haittavaikutukset ovat lakanneet. Olo ei ole niin oksettava enää ja olen tosiaan saanut ruokaakin vähän enemmän alas. Jos se nyt siis on laskettavissa hyväksi asiaksi.

Veli on ihan ihastunut pikkuisiin. Hän haluaa tulla katsomaan niitä joka päivä. Sitten minä laitan rotat ja veljen samalla sohvalle, niin veli pääsee silittelemään niitä. Hän tykkää. Nauraa innoissaan ja sanoo äidille, että ne ovat ihania.

Painajaisia en ole nähnyt. Tai ehkä olenkin, mutta en ainakaan muista. En muista mitään unia, niin kai sekin on hieman positiivista verrattuna niihin hirveisiin painajaisiin.

Ja minua väsyttää nyt. Siis ei nukuta, mutta väsyttää. Olo tuntuu taas ihan uupuneelta.