Tänään oli viimeinen ajo ennen inssiä, joka on siis huomenna. Nyt oli taas eri opettaja, joku, joka jossain päin Suomea oikeasti toimii inssityyppinä. Hän sitten selitti, että mistä menee pisteitä, ja minkä osaaminen tuo extraplussapisteitä.

Eniten minua huolestuttaa taskuparkki, koska tein sen ensimmäisen kerran keskiviikkona. Tänään toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kerran. Se tyyppi sanoi, että vaikka siihen jää siihen reunaan aika paljon tilaa, niin se hyväksyttäisiin. Sitten hermostuttaa sen lisäksi puistokadut. Olen kai tyypillinen maalaistollo, koska minä en aina vain tajua, että tuo on puistokatu, pitää kääntyä sille vasemmanpuoleiselle kaistalle vasemmalta käännyttäessä. Olen möhlännyt sen täsmälleen jokaisella ajokerrallani ainakin kerran.

Ja sitten hermostuttaa se, että kun tulee tasa-arvoiseen risteykseen, niin jos yllättäen tuleekin auto oikealta (kun jotkut risteykset ovat vain niin tyhmiä, ettei niistä näe jos ei mene tarpeeksi pitkälle), niin koska minun täytyy väistää, joudun pysähtymään keskelle suojatietä. Se on ehkä kaikkein suurin ongelma, koska en tajua, miten sen pystyy välttämään.

Myös keskittyminen tuottaa ongelmia. Minä en voi sille mitään, että ajatukseni harhailevat, mutta kun ne harhailevat liikennevaloissa, niin se on paha. En tarkoita, että ajaisin päin punaisia tai keltaisia, vaan minä en aina huomaa heti, että valo muuttuu vihreäksi. Se on käsittämättömän noloa. Ja sitten tällaisissa tilanteissa, kun huomaa äkkiä että valo onkin jo vihreä (ja ollut jo ties kuinka kauan), niin hermoilen ja auton sammumisen todennäköisyys kasvaa. Ja jos auto sammuu, niin se ei tietenkään mitenkään vähennä sitä hermoilua.

Ja minä en vieläkään osaa ihan sitä liikkeellelähdön salaista hypertaktiikkaa. Saan auton liikkeelle, mutta minusta tuntuu, että se käy niin kauhean hitaasti ja sitten se tapahtuu liian usein niin, että auto nytkähtää sillä lailla, että hyvä ettei niskat naksahda. Joo, varmaan olisi parempi jos minä en pääsisi siitä läpi, että minua ei päästettäisi oikeaan liikenteeseen törttöilemään.

Eli se inssi hermostuttaa jo nyt niin pirusti, että ruotsinkokeeseen lukemisesta ei tule yhtään mitään. No, onneksi se inssi ei ole ihan niin törkeään aikaan kuin mitä se ajo oli tänään. Olin ajamassa kolmesta viiteen, eli juuri sen pahimman ruuhka-ajan. Se inssini alkaa kaiketi joko puoli kahdelta tai sitten tasan kello kaksi. Ei luulisi, että silloin olisi kovin hirveän kauheasti liikennettä. Mutta silti hermostuttaa. Tämä on vähän niin kuin ennen konserttia. Voin kaiketi lohduttautua sillä, että konserttini ovat menneet vähän niin kuin täydellisellä tuurilla ihan hyvin. No, viimeksi soitin yhden tahdin väärin ja unohdin kokonaan neljä tahtia, mutta minä en kuitenkaan menettänyt sitä hallintaa ja lamaantunut, vaan sain sen vietyä loppuun hyvin. Toivottavasti se sitten tapahtuu huomenna inssissäkin.

Huomisessa on sentään se odottamisen arvoinen asia, että äitini lupasi tulla katsomaan kanssani huomenna leffaan Pan's Labyrinth -leffan. Se on Vaasassa vasta nyt, mutta kaiketi sekin on tyhjää parempi. Pääsen ainakin näkemään sen sellaiselta suunnattomalta kankaalta.

Ääh, mutta pakko päästä inssi läpi heti ensimmäisellä yrittämällä. En tiedä miksi, mutta pakko kuitenkin. Inssistä on tullut meidän koulussamme (ainakin poikien keskuudessa) se tekijä, joka erottelee jyvät akanoista. Yksikin tyyppi (Näppis lempinimeltään) on naurun kohteena (vaikka niin hän aina on), koska on reputtanut inssin nyt kaksi kertaa aivan älyttömän typerällä tavalla (hän ainakin ajoi päin punaisia, koska katsoi, että ketään ei tule). Ja minä en halua olla se, joka saa ensi vuonna potkiaisissa sen "paras kuski" -kunniakirjan. Tänä vuonna se meni tytölle, joka pääsi inssin kolmannella kerralla läpi ja joka kolaroi vajaan vuoden aikana kolme kertaa lähtiessään koulun pihasta.

Ja (nyt minut listitään tämän lauseen hyvästä, koska olen niin ristiriitainen ihminen) minä en halua olla se tyypillinen "naisautoilija", joka söhlää tilanteessa kuin tilanteessa. Minä voin olla yhtä hyvä ajamaan kuin joku poika. Mitä sitten, vaikka olen tyttö ja sain lisäksi vielä stipendin (eli olen siis ilmeisesti hikarikin vielä (kaikista nelosista huolimatta))? Olen hiljainen ja jotenkin omituinen ja syrjäytyvä, mutta en silti mikään vajaaälyinen. Minä pystyn suoriutumaan samanlaisista asioista kuin muutkin.

Minä pääsen inssin läpi. (Tai sitten en.)