Vitun miehet. Taas. En ymmärrä, miten nyt kaikki on jotenkin sekaisin. Hengattiin eilen Jaskan ja yhden toisen miehen kanssa puistossa ja kahvilassa sen jälkeen kun päiväkeskus meni kiinni. Juteltiin lähinnä kaikesta mahdollisesta. Myöhemmin illalla sitten kun kaikki oltiin jo menty kotiin, Jaska ryhtyi juttelemaan minulle Facebookissa. Hän sanoi, että hänellä on yksi tärkeä asia sanottavana. Kauhea sydämentykytys tuli jo siinä vaiheessa.

No, siis Jaska sanoi, että nyt on tarve jonkinlaiselle tauolle tai muutokselle meidän kaverisuhteessa. Hän sanoi, että aina kun hän on minun seurassani ja menee kotiin, niin sitten hänelle tulee kauhea ikävä minua ja hän vain hajoilee. Ehdotti, että mitä jos pidetään vähän etäisemmät välit vähän aikaa, niin ehkä se fiilis helpottaa. Lisäksi hän kuulemma tulee todella mustasukkaiseksi kaikista miehistä, jotka vaikka vain hengaisivat minun seurassanikin, eikä haluaisi päästää yhtään ketään miestä minun lähelleni, eikä vain voi tulla mitenkään toimeen sellaisten miesten kanssa. Esimerkkinä Thomas, mutta nyt Jaska mainitsi myös Leevin, mikä oli yllätys, koska olin luullut, että he ovat ihan hyviä kavereita. Leevi kutsui Jaskan synttäreilleenkin - jotka ovat tänään - mutta Jaska sanoi minulle, että jos hän tulisi sinne, hän tulisi sinne vain siksi, että minäkin tulen. Hän siis päätti jättää ne väliin, koska mietti, että jos he molemmat ovat ihastuneita minuun, niin ei ole ehkä ihan kohteliasta tulla synttäreille "kilpailijaksi".

Tämä on jotenkin ihan hullua. Kuulostaa siltä, että Jaska on ihan täysin rinnoin ihastunut minuun, mikä on jotenkin tosi outoa, kun ilmeisesti tällainen ei ole tuttua hänellekään. Ja hitto kun se Marion meni möläyttämään Jaskalle siitä, että joo Leevi pyysi Amiaa ulos. Vaikka yritin sanoa Jaskalle, että en edes tiedä, että onko Leevi ihastunut minuun, kun jotenkin hän ei minusta vaikuta kauheasti siltä, niin Jaska sanoi, että kyllä Leevi on ihastunut minuun, sen näkee kuulemma niin hyvin.

Siis miehet ovat joku ihan eri rotu kuin naiset. Thomas näki, että Jaska oli ihastunut minuun, vaikka itse en oikein osannut sanoa siitä mitään, Jaska on näemmä ihastunut minuun, vaikka käyttäytyy samaan suht välinpitämättömään tyyliinsä aina kun ollaan tekemisissä, Leevi on Jaskan mukaan ihastunut, vaikka lähinnä aina kun hengataan kaksistaan, se on sellaista kevyttä jutustelua kaverimeiningillä.

Toisaalta on kiva olla pidetty, mutta tämä sotku on jotenkin todella hankala. On tosiaan sellainen fiilis, että sellainen kevyt kesäromanssi voisi olla jees, mutta käytännössä sen toteuttaminen vaikuttaa lähes mahdottomuudelta, koska sitten tulisi satutettua aina jotakuta ja nämä ovat niin hyviä tyyppejä, että heidän kanssaan on kiva vain olla ja hengata. Ja jos jotain kesäromanssia ryhtyisin kehittelemään, niin kenen kanssa muka? Välillä tuntuu siltä, että Leevi on jotenkin jännempi ja kiehtovampi. Välillä sitten kun Jaskan kanssa juttelee ja hän turhautuu omaan ihastumiseensa, tekisi mieli valita hänet, jotta hän ei tuntisi oloaan niin yksinäiseksi ja hylätyksi - ehkä se jopa auttaisi häntä paranemaan ja kehittämään suhtautumistaan naisiin, joita hän kuulemma lähinnä pelkää melkein kuollakseen. Hänellä kun niitä naisia on vielä ollut kai vähemmän kuin Leevillä, vaikka ei tämäkään mikään naistenkaataja kuulemma ole koskaan ollut.

Toisaalta järki sanoo, että älä nyt hyvä ihminen leiki noilla pojilla, jos et ole oikeasti pidemmällä tähtäimellä heistä kiinnostunut, mutta Thomas-sotkun jälkeen on tullut vain se fiilis, että en ole täydellinen, en jaksa olla koko ajan järkevä ja ottaa kaikkia huomioon, kai minäkin saan olla välillä tyhmä. Lisäksi kai minussa sitten on vain vieläkin liian suuri halu olla pidetty. Se hyväilee itsetuntoa, kun kuulee, miten joku on oikeasti todella ihastunut, tulee sellainen fiilis, että haluaa hypätä siihen mukaan ja saada sitten joltain sitä ihailua ja läheisyyttä, kun kerran Thomasilta sitä ei tipu. Toisaalta kai aika itserakasta toimintaa, kun ihastun siihen fiilikseen, kun joku muu on ihastunut minuun. Melkein itsellekin tulee mustasukkainen fiilis, jos miettii, että jompikumpi tai molemmat eivät olisikaan enää ihastuneita minuun. Jotenkin hävettää myöntääkin jotain tuollaista, koska kun miettii tarkemmin, niin tuo on yksinkertaisesti vain jotenkin sairasta ja äärettömän itsekästä.

Lisäksi se, kun olen tällä viikolla hengannut paljon kaksistaan Leevin kanssa ja hän on ruvennut ottamaan hieman sellaisen poikaystävä-aseman, esittelee minut kavereilleen, että tässä on Amia, tai tarjoutuu maksamaan, jos käydään kahvilla - mistä olen luonnollisesti tapani mukaan kohteliasti kieltäytynyt - minulle tulee sellainen fiilis, että voi paska, en halua tulla rajoitetuksi, en halua joutua häkkiin, en tulla kesytetyksi vaan haluan olla vapaa, sellainen, jota kukaan ei pysty kahlitsemaan.

Asioiden laita ei vain näytä kelpaavan minulle koskaan, oli se sitten mitä tahansa. Ehkä nyt voisi ottaa vielä torkut ennen synttäribileisiin valmistautumista...