Huomenna alkaa kesäloman viimeinen viikko. Loma on tullut kyllä todella tarpeeseen, vaikka tuntuukin, että sitä on varjostanut aika pahasti uuden työpaikan etsintä. Olen lähettänyt kaksi hakemusta, joista ensimmäisestä tuli jo tieto että en saanut paikkaa, mutta toisesta ei ole kuulunut mitään. Se on varmaan lupaavin firma ikinä, joten laitoin sinne heti hakemuksen, jonka jälkeen jäin odottelemaan yhteydenottoa. He eivät ota edes vain pelkästään yhtä työntekijää, vaan etsivät useampia! Mutta laitoin hakemuksen viikko sitten, eikä mitään ole vielä kuulunut, joten olo alkaa olla aika epävarma sen suhteen, etenkin kun ilmoituksessa sanoivat, että ovat lupaaviin hakijoihin yhteydessä jo hakuajan ollessa vielä käynnissä. Tänään olen kirjoittanut kolmatta hakemusta, joka ei vaikuta niin lupaavalta, mutta on kuitenkin sellainen, johon täytän muodolliset vaatimukset ja se on alan hommia, joten parempi sekin olisi kuin ei mitään.

Päänsärky on vaivannut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt taas useamman päivän putkeen. Niska on jumissa, joten se varmasti liittyy siihen, mutta ärsyttää ihan käsittämättömästi, että olo on koko ajan sellainen pahoinvoiva, eikä oikein saa mitään aikaiseksi.

Olen tapaillut edelleen Twiningia, ja vaikka toisaalta tuntuu, että olen oppinut tuntemaan häntä paljon paremmin, nyt on ollut ehkä viimeisen viikon ajan päällä sellainen turhautuminen, että minä en vain koe saavani häneen yhteyttä. Siis sellaista henkistä yhteyttä, kyllä hän vastaa viesteihini niin kuin ennenkin. En tiedä olenko sanonut tai tehnyt jotain, joka on saanut hänet menemään enemmän varuilleen, johtuuko se jostain muusta, vai onko kyse vain siitä, että kuvittelen itse että kaiken pitäisi mennä kauhean nopeasti. Olen sen verran oppinut, että joissain aikaisemmissa suhteissa Twiningin tyttöystävät ovat pettäneet häntä, joten se sinänsä varmaan jo itsessään selittää jos Twiningin on vaikea kokea voivansa avautua kovin helposti. Ja välillä hän käyttäytyy sillä lailla vähän "machomaisesti" ja sanoo jotain tyhmää, joka jotenkin tuntuu minulle jotenkin vähättelevältä, niin sitten olen välillä ärsyyntynyt siitä ja sanonut jotain takaisin. Ei Twining ole reagoinut niihin mitenkään, niin kuin hän ei kauheasti muutenkaan näytä kauhean avoimesti tunteitaan, niin en voi tietää onko hän ottanut niistä itseensä vai muistaako niitä edes enää. Mutta minä muistan ja osasta niistä on kurja fiilis.

Minulle tuli yhdellä hengauskerralla taas sellainen fyysinen huono olo ihan yhtäkkiä. Se on ehkä ahdistusta, jonka laukaisee jokin, jota en huomaa. Ja ehkä tämän viikon yhdellä hengauksellakin kyse oli siitä, mutta fyysinen huono olo ei mennyt niin pahaksi, koska en ollut juonut lainkaan alkoholia. Mutta oltiin vain rannalla ja sitten yhtäkkiä huomasin, että minulla oli jotenkin outo olo. Sellainen irrallinen ja olin vain jotenkin jumissa pääni sisällä. Twining huomasi sen ja se oli kiva, mutta kun hän kyseli, että mistä se johtui, oliko se jotain mitä hän sanoi tai teki, tai haluaisinko minä että me tehtäisiinkin jotain muuta, minä en tiennyt lainkaan mistä oli kyse. Ehkä siinä oli osittain ainakin kyse siitä, että tuntui siltä, että en vain saa kontaktia Twiningiin.

Oltiin aikaisemmin puhuttu, että ehkä mentäisiin jonnekin nyt vielä loman aikana, jonnekin pois paikkakunnalta, mutta silloin siellä rannalla Twining sitten sanoi, että haittaisiko minua kauheasti, jos ei tehtäisikään sitä, koska hän haluaisi säästää rahaa. Tietysti se harmitti ja toisaalta se tuntuu tekosyyltä, koska yksi ehdottamistani vaihtoehdoista oli, että otetaan juna/bussi ja mennään johonkin toiseen lähellä olevaan kaupunkiin ja hengataan siellä yksi päivä ja tehdään tavallisia asioita ja tullaan sitten kotiin. Niin se ei olisi ollut paljon sitä kalliimpi kuin se terassilta toiselle kiertely mitä me tehtiin myöhemmin sillä viikolla. Niin jotenkin kai itse tulkitsin sen niin, että varmaan hän ei vain halua tehdä oikeasti mitään kanssani. En tosin tiedä hänen rahatilanteestaan, koska vaikka kysyin, että haluaako hän sanoa miten paljon hän tienaa (se tuli siis esille keskustelussa), hän ei halunnut. Hän on tosin edelleen puhunut, että haluaisi vaihtaa alaa ja opiskella jotain uutta, ja hän on maininnut yhdeksi syyksi sen, että saisi parempaa palkkaa. Hänellä on kaikenlaisia suunnitelmia ja hän on puhunut että haluaisi hankkia asunnon ja on puhunut osakkeista ja muusta, joten selkeästi se tuntuu olevan jotain, joka vaivaa häntä, mutta en ole saanut kuvaa, että hänellä olisi sinänsä ongelmiakaan rahan kanssa, vaan että hän tulisi ihan hyvin toimeen. Jouduin laittamaan yhteen työhakemukseen palkkapyynnön, joten tsekkailin palkkoja yleisestikin ja olen melko varma, että Twining tienaa huomattavasti vähemmän kuin minä, niin ehkä sekin häiritsee häntä. Vaikea sanoa.

Toki voi olla, että tässä tämän viikon tuntemuksissani on vain kyse PMS-oireista, koska se sopisi ajallisesti, mutta jotenkin kai olen alkanut turhautua niihin Twiningin vaikeisiin piirteisiin, jotka eivät tunnu lainkaan lievenevän. Toki kuten terapeuttini sanoi, minun ei pitäisi odottaakaan että Twining muuttuu, vaan miettiä, että onko hän nykyisellään sellainen, että voisin olla tyytyväinen suhteessa hänen kanssaan. En tiedä. Kai vain toivoin, että tuo kaikki helpottaisi kun Twining huomaisi, että voi luottaa minuun, mutta edelleenkään hän ei ilmaise tunteitaan eikä tarpeitaan kovin hyvin, vaan käyttäytyy sillä lailla vähän välinpitämättömästi. Tai ehkä tuo on liian vahva sana, koska hän tekee selväksi, että välittää, mutta minusta tuntuu, että en näe sitä hänestä niin selvästi, mikä saa minun oloni epävarmaksi. Esimerkkinä voisin sanoa, että kun katsottiin terasseilun jälkeen leffaa kämpälläni ja minä sitten halailin ja silittelin häntä, hän sanoi "ootpas sä nyt läheisyydenkaipuinen". Jotenkin se tuntui heti siltä, että Twining kritisoi tai mollasi sitä, joten otin siitä itseeni ja vetäydyin pois ja sanoin "okei, anteeksi että häiritsin". Siihen Twining sanoi "otatpas sä nyt kaiken negatiivisesti" ja veti minut takaisin kiinni itseensä.

Tuo on klassinen esimerkki siitä, mikä menee välillä pieleen. Minä yritän kommunikoida Twiningille sekä sanallisesti että käytökselläni, että välitän hänestä ja että on kiva olla hänen lähellään, ja välillä ohimennen kosketan häntä hellästi vaikka selästä tai kädestä tai jotain, tai sitten jos ollaan sisällä ja katsotaan vaikka leffaa, niin käperryn häneen kiinni tai välillä silittelen hänen tukkaansa tai kasvojaan. Ei se ole helppoa minulle, joten kun Twining ei vastaa siihen samalla tavalla, minulle tulee välillä kurja fiilis, kun koen, että hän ei välitä minusta samalla tavalla, että hänestä ei ole kiva olla lähekkäin ja että hän ei halua että kosketan häntä. Usein kysyn, että tykkääkö hän siitä että silittelen häntä tai että haluaako hän että lopetan, niin vastaus on aina: "Ei se haittaakaan." Twining on tosin sanonut joku kerta kun olen sanonut tuosta, että tuo on vain tapa miten hän puhuu ja että ei hän tarkoita sitä negatiivisesti. Mutta kai haluaisin kuulla häneltä, että jokin mitä teen tuntuu tosi kivalta tai että hänelle tulee kiva fiilis kun ollaan lähekkäin tai jotain, mutta korkein aste jolle pystyn kipuamaan, on ilmeisesti "ei se haittaakaan".

Vaikka Twining muulla tavalla ilmaisisi epäsuorasti, että välittää, niin tuntuu, että tarvitsisin enemmän sitä, että hän sanoisi sen suoraan tai olisi fyysisesti läheinen minua kohtaan. Välillä hän onkin, mutta usein tuntuu, että se on vain jotenkin outoa. Jos minä halailen häntä ja silittelen hänen tukkaansa, hän saattaa välillä sanoa jotain tyyliin "voi sua" ja taputtaa päätäni muutamaan kertaan niin kuin koiraa taputetaan. Hän saattaa myös yrittää kutittaa minua, mikä on ihan kiva, mutta välillä kun me ollaan oltu rannalla, Twining vain joko nyppii ruohonkorsia (jos niitä on) ja kutittelee niillä minua tai heittelee pieniä hiekanjyviä päälleni. Se on outoa! Tuon lisäksi sitten on toki se toinen ääripää, eli se että hän haluaa kosketella joitain erogeenisia alueitani, mutta tuntuu, että mitään sellaista hellää vaihdetta ei ole.

Muutenkin kaikki seksiin liittyvä on Twiningin kanssa vähän outoa, kun tuntuu, että hän ei ole yhtään kosketuksissa oman mielihyvänsä kanssa. Hän puhuu kauheasti siitä, mitä hän haluaisi tehdä minulle ja mikä voisi tuntua minusta kivalta, mikä on tietysti tosi jees, mutta aika oleellinen osa (ainakin minulle) on se että hänelläkin olisi kivaa ja että kokisin itseni halutuksi, niin kai toivoisin siinäkin, että Twining ilmaisisi senkin suhteen tuntemuksiaan enemmän. Tai kun Twining välillä puhuu jostain mitä me ollaan tehty aiemmin, hän saattaa kysyä, että muistatko kun silloin oltiin siellä sun kämpillä ja sitten siirryttiin siihen sängylle tehtiin sitä ja tätä ja tuota, muistatko? Niin sitten minä vain palautan mieleeni ne kokemukset ja tuntuu, että Twiningilla on niistä ihan erilainen kuva kuin minulla, koska hän puhuu niistä sellaiseen tyyliin, että voisi ymmärtää, että hänellä oli kivaa ja että hän muistelee niitä kuin joitain superkuumia tapahtumia, mutta kun mietin millainen hän oli itse siinä hetkellä, tuntui, että onko hän läsnä ollenkaan, katselee vain jonnekin ihan muualle ja on olemukseltaan kuin tekisi kauppalistaa päässään. Minulle on aina silloin tullut fiilis, että hänellä ei ole yhtään kivaa. Niin sitten siitä tulee vain itselle jotenkin nolo olo, eikä niiden asioiden muistelukaan tunnu hyvältä, vaan vain entistä nolommalta.

Niin jotenkin tuntuu, että me ei nyt ihan olla samalla aallonpituudella ja minua turhauttaa. Ollaan tosin nyt nähty paljon useammin, vähintään kerran viikossa, niin se on mennyt parempaan suuntaan, mutta pelottaa jo se, että ehkä se loppuu sitten kun Twining palaa taas töihin. Ja mitä sitten jos en itse löydä töitä ja on sama yksinäinen fiilis mitä nyt lomalla on välillä ollut, niin mitä minä sitten teen? Tuo työasia on stressannut aika paljon, kun tietysti se itse hakemusten kirjoittaminenkin vie aikaa, koska hion niitä tuntikaupalla, mutta sitten kun haastattelukutsua ei tulekaan, alan kelaamaan mielessäni läpi, että varmasti siinä hakemuksessani on täytynyt olla jotain vikaa, tai ehkä CV:ssäni on jotain vikaa, ja että mitä jos kukaan ei enää ikinä palkkaa minua. Niin kyse ei ole vain siitä, että stressaisin raha-asioita, vaan tuo prosessi murentaa luottamusta ihan kaikkeen.

Tuo on ehkä osittain syynä paljoon muuhunkin stressiin. Tällä viikolla huomasin, että vaikka päänsärky oli poissa melkein viikon, se tuli välittömästi takaisin jumiutuneen niskan kanssa sen yön jälkeen kun en saanut nukuttua. Ja tietysti se työpaikkaan liittyvä stressi vaikuttaa myös Twiningin kanssa olemiseen, kun silloinkin aina kun hetkeksi tulee hiljaista niin mieleen tulee se, että no niin vieläkään ei ole tullut kutsua haastatteluun sieltä lupaavasti paikasta, vaikka ajattelin, että se olisi melkein varma, joten varmasti minun on täytynyt todella mokata siinä ja jos he eivät koe hakemustani nyt edes haastattelukutsun veroiseksi, niin todennäköisesti he eivät tule palkkaamaan minua koskaan jatkossakaan, joten yksi erittäin suuri työllistäjä meidän alalla on sitten poissa laskuista, vaikka saman firman (vaikkakin toisen paikkakunnan) pomo sanoi minun ollessa harjoittelussa ensimmäisessä harjoittelupaikassani että he ovat kyllä valmiita palkkaamaan minut heti kun valmistun. Mutta tietenkään hän ei voi luvata sitä toisen paikkakunnan toimiston puolesta, mutta kun asun täällä enkä halua muuttaa, niin kai olisin vain toivonut, että tämä olisi järjestynyt jotenkin.

Kai toivoisin, että kaikki vain jotenkin järjestyisi, mutta nyt kun päätä särkee, en tunne yhteyttä Twiningiin ja uutta työpaikkaa ei ole löytynyt, tuntuu vain kurjalta. No, nyt nukkumaan, kunhan vain otan vielä päänsärkylääkkeen ja lämmitän kauratyynyn niskaa varten yöksi.