Tulin kipeäksi. Taas. Tämä on nyt jo toinen kerta noin kahden kuukauden sisään, mikä ei ole yhtään kiva. Jotenkin ajattelen, että sen on johduttava siitä, että työpäivät ovat raskaita sen aikaisin heräämisen ja pitkän työmatkan takia. Ja tietysti altistun pitkän työmatkan aikana useille ihmisille ja pöpöille. Mutta onneksi tämä ei vaikuta niin pahalta flunssalta. Eikä tämä muutenkaan ole ihan normaali flunssa. Eilen heräsin siihen, että täysin ilman mitään varoitusta ääneni oli lähtenyt. Ajattelin eilen jo, että ehkä se johtuu muusta, mutta tänään on ollut jotenkin kuumeinen olo ja olen torkkunut melkein koko päivän. Nuhaa ei tosin ole, mikä on ihan kiva. Nyt olo on jo vähän parempi, vaikka se saattaakin johtua siitä särkylääkkeestä, jonka otin joskus iltapäivällä, kun olin hetken hereillä.

Ainoa ajatus tässä sairastumisen keskellä on se, että haluan parantua ennen maanantaita, koska en halua kenenkään tietävän töissä, että olen taas sairaana. Minulla on lisäksi maanantaina yksi tärkeä koulutuskurssijuttu, jonne on mentävä, koska työnantaja maksaa sen ja en mitenkään voi peruuttaa sitä enää ajoissa. Mutta jos lepään koko viikonlopun, niin ehkä olen maanantaina jo kunnossa.

Harjoittelupaikkarohmu haluaa järjestää taas jotkut isot bileet. Jotenkin minulla on ihan nihkeä fiilis niistä ja kaikesta yhteishengauksesta. En tiedä miksi. Jotenkin on vain tämän viikon ollut sellainen epäsosiaalinen olo, että mikään ei huvita ja mielessä on vain ajatus, että ei mitään bileitä kuitenkaan saada järjestettyä, eikä ihmiset kuitenkaan tule eikä kuitenkaan ole hauskaa. Osa ihmisistä on mukana ja suunnittelee kaikkea älytöntä, mutta ehkä se on sellaista samanlaista mielikuvamatkailua, jota ollaan tehty Arrown kanssa joskus ruokatunneilla.

En tiedä. Jotenkin mieli on vain maassa nyt tänään ja on ollut vähän muutenkin tällä viikolla. Piti mennä katsomaan nyt viikonloppuna se Spider Man -leffa, mutta ehkä olen vain kotona ja toivon, että olen maanantaina taas tarpeeksi hyvässä kunnossa. Plääh.