Tänään on ollut hyvä päivä. Migreeni on vihdoin väistynyt ja nyt loppuviikosta on ollut jopa melkein sellainen olo että jaksaa tehdä muutakin kuin vain pakolliset jutut. Se on ollut ihan kiva, koska nyt kun päätä ei ole särkenyt, olen tuntenut olevani kuin eri ihminen taas ja vaikka yliopiston loppurutistus on nyt käynnissä, se ei sinänsä stressaa, koska olen saanut hoidettua niitä juttuja ihan hyvin nyt kun aivoni toimivat taas.

Kävin tänään hammaslääkärissä ensimmäistä kertaa vuosiin, koska yhdestä hampaastani lohkesi pala viime viikolla, niin oli pakko kasata itsensä ja varata aika. Sanoin hammaslääkärissä heti että minulla on hammaslääkäripelko ja otin ennen käyntiä puolikkaan rauhoittavan hyvissä ajoin etukäteen. Lisäksi varasin kännykkäni ja kuulokkeet mukaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan tehty muuta kuin tehtiin toimintasuunnitelma, otettiin röntgenkuvia ja tarkastettiin hampaat. Yllätyksekseni hammaslääkäri sanoi, että sitä lohjennutta hammasta lukuunottamatta ei ole mitään muuta paikattavaa, vaikkakin alkavan karieksen merkkejä, jonka takia hän kirjoitti reseptin erittäin fluoripitoiselle hammastahnalle. Kokemus oli siis hyvin miellyttävä ja vaikka se nyt vähän stressaakin, että pitää se lohkeama paikata, niin tällä hetkellä ainakin tuntuu, että ehkä selviän siitä.

Lisäksi tänään oli hieno sää ja melkein kesäinen fiilis, joten kävelin vähän ympäriinsä, kun olokin oli ihan okei. Siivoilin vähän kotona ja vein varmaan puoli vuotta vaatehuoneessa ikea-kassissa lojuneet palautuspullot kauppaan ja kävin jopa shoppailemassa postikortteja.

Ollaan viestitelty Twiningin kanssa edelleen ja jotenkin fiilikseni häntä kohtaan ovat taas jotenkin vähän asettuneet aloilleen. Olen terapiassa puhunut myös Twiningista, koska tällaiseen epä-platoniseen kanssakäymiseen liittyy kauheasti kaikkea vaikeaa, jota en vain osaa oikein käsitellä. En tosin sanonut hänelle, että menin Twiningin kanssa sänkyyn, mutta toisaalta ajattelin, että ehkä se ei ollut niin oleellinen asia, vaan lähinnä se, miten tunsin oloni niin turhautuneeksi ja vihaiseksikin sen tapaamisen jälkeen. Yksi asia, johon terapeuttini kiinnitti huomiota oli se, että kun selitin hänelle, miten Twining kysyi viimeksi minulta siitä, että mitä me ollaan ja sanoi sen "ainakin kavereita?" -kommentin ja sitten sen "katsotaan rauhassa mitä tapahtuu, kun eihän mun ollut silloin aikaisemminkaan tarkoitus ihastua [hänen exäänsä]", sanoin myös, että vaikka muistan äärettömän yksityiskohtaisesti sen mitä Twining sanoi, minulla ei ole pienintäkään muistikuvaa siitä mitä minä itse sanoin. Muistan sen, että se oli keskustelu ja että sanoin asioita ja vastasin hänelle, mutta vaikka yritän pinnistellä ja ajatella loogisesti mitä olisin voinut sanoa, en tiedä yhtään mitä se on ollut. Terapeuttini mielestä se oli todella mielenkiintoista.

Lisäksi kun sanoin että Twiningilla ei vaikuttanut olevan yhtään kivaa ja hän oli vain outo, eikä hän vaikuttanut tuntevan vetoa minua kohtaan (vaikka tiettyjä fyysisiä reaktioita hänessä tapahtuikin) ja että selkeästikään hän ei tuntunut viihtyvän seurassani sillä viime kerralla, terapeuttini muistutti minua siitä, että minulla on tapana projisoida omia tunteitani muihin. Ja että selkeästi se olin minä, jolla ei ollut kivaa tällä kertaa ja että Twiningin pään sisäänhän minä en pääse.

Hän muistutti minua myös siitä, että minulla vaikuttaa olevan paljon kysymyksiä ja mietteitä Twiningista, niin miksen kysyisi niitä häneltä? Esimerkiksi ottaisin esille, että vaikutit silloin viimeksi vähän poissaolevalta, oliko silloin kaikki ihan hyvin, oliko huono päivä vai mistäköhän olisi voinut johtua, että tulkitsin sen tilanteen niin. Ja voisin kysyä myös sen, että kun Twining puhuu siitä eksästään ja siitä että hän miettii onko valmis suhteeseen, niin miten hän sitten kokee nämä meidän välit, että mitä me ollaan ja että se hänen mielessään ylipäätään vaihtoehto hänelle että meistä tulisi jotain vakavempaa jossain vaiheessa, vai onko se kokonaan poissa laskuista. Toki me ollaan vielä todella aikaisessa vaiheessa, mutta jos hänen tarkoituksenaan on, että hän ei aio kehittää tunteita minua kohtaan (jos niin ei käy vahingossa, kuten ilmeisesti hänen eksänsä suhteen), niin onko se meidän välinen vuorovaikutus sitten sellaista, että haluan itse jatkaa sitä? Kun vaikka en ole itsekään varma mitä etsin, niin tiedän sen, että haluaisin että parisuhde olisi edes teoreettinen mahdollisuus ja että se ei olisi toisellekaan osapuolelle mikään välttämätön paha. Niin jos Twining on vielä siinä mielentilassa ettei missään nimessä halua romanttista suhdetta, niin sitten koen, että tarvitsen tiettyjä sääntöjä Twiningin kanssa, että mikä on okei kaverina ja mikä ei ole, koska niin kuin olen sanonut hänellekin moneen kertaan, en etsi "friends with benefits" -suhdetta.

Mutta nyt loppuviikosta on ollut kivempi viestitellä hänen kanssaan. Ehkä se toisaalta turhauttaa tuossa viestittelyssä, että hän on kuitenkin suhteellisen uusi ihminen elämässäni, niin välillä sitä miettii että mistähän sitä puhuisi. Mutta nyt on tuntunut, että ehkä olen oppinut pikku hiljaa tuntemaan häntä vähän paremmin. Twining ehdotti myös uutta tapaamista (eli ainakaan hän ei ole niin kyllästynyt minuun ettei haluaisi enää nähdä), mutta vasta ensi viikolle. Hänellä on kuulemma tällä viikolla joku juttu hänen kaverinsa kanssa jota hän ei ole nähnyt pitkään aikaan. Toisaalta se tuntui satuttavalta, niin kuin tuntuu, että jokainen pienikin torjunnaksi tulkittava asia satuttaa. Tiedostan, että se on varmaan se minun torjumista pelkäävä puoleni mistä terapeuttini puhuu ja välillä kun pystyn keskittymään ja taistelen omaa mieltäni ja sen automaattisia reaktioita vastaan, pystyn huomaamaan, että se reaktio on jotenkin suhteeton. Niillä asioilla, joissa koen itseni torjutuksi, ei oikeasti ole minulle niin paljon väliä, mutta reagoin automaattisesti niihin ihan kuin ne olisivat litsari naamaan. Niin kuin esimerkiksi jos joku on kylässä (ei tarvitse olla edes kukaan josta olisin kiinnostunut epä-platonisesti) ja kysyn että haluaako hän teetä ja hän kieltäytyy, jo siitä tulee sellainen ikävä fiilis. Ja itse asiassa jopa tuollaisen fiktiivisen tilanteen ajattelemisesta tulee se fiilis, sellainen että aivot vähän sumenevat, minulle tulee kurja fiilis ja minuuteni vetäytyy jonnekin piiloon ja se pintaminä tulee esiin pitämään huolta siitä, että ulkoisesti se sosiaalinen tilanne jatkaa pyörimistään.

Ehkä opin suhtautumaan siihenkin jossain kohtaa. Olen huomannut, että se, että olen Twiningin suhteen tehnyt tietoisesti töitä yliajattelun välttämiseksi on ollut hyväksi minulle. Terapeuttini sanoo minulle, että se on minun defenssini, se, että pyörittelen asiaa kaikista kulmista ja yritän ajatella kaikkia mahdollisia tulkintoja. Siis se, mitä olen tehnyt täällä blogissani vuosikaudet. On ihan okei ajatella ja käsitellä asioita, mutta kun se menee sellaiseksi liialliseksi, niin sitten se vain toimii tavoitteitani vastaan.

Otetaan esimerkki. Twining on nyt se yliajatteluni keskeisin kohde, joten hänestä löytyy esimerkkejä. Jos en hillitse aivojani ja taistele niitä ylianalyyttisiä ajatuksia vastaan, ajattelisin tälläkin hetkellä, että kukahan se on se kaveri, jota Twining tapaa tänään. Onko se kaveri vai "kaveri"? Ja onkohan se se sama "kaveri", jota Twining "auttoi" silloin pari kuukautta sitten kun he kuulemma kokeilivat yhdessä jotain BDSM-juttuja sängyssä? Ja että selkeästihän tämän kaverin/"kaverin" on oltava jotenkin miellyttävämpää ja kiinnostavampaa seuraa kuin minä, koska miksi muuten Twining olisi halunnut jättää kahden viikon välin meidän tapaamisien väliin? Varmaan minä kelpaan seuraksi vain silloin kun ketään muutakaan ei ole.

Tuo riittää esimerkiksi, koska jos kirjoitan enemmän, jään siihen kiinni enkä pääse siitä enää irti. Niin tuollaisen pyörittelyn sijaan yritän estää tuollaisen ajatusketjun alkamisen ja sanon itselleni, että ihan hyvä välillä pitää taukoa tapaamisista, itse asiassa minusta tuntuu jopa kivalta saada viikonloppu ihan vain itselleni. Ja me ei olla Twiningin kanssa puhuttu siitä että tapaillaanko me muita ihmisiä, niin se on siinä mielessä ihan okei vaikka hän tapailisikin jotakuita muita naisia joissain merkeissä. Ja itsekin sen viime viikonlopun kurjan fiiliksen aikana avasin taas Tinderin, tykkäsin yhdestä tyypistä, josta tuli samantien match, ja jonka kanssa olen kirjoitellut nyt tämän viikon. Ja olenhan tuntenut Twiningin vasta vajaan kuukauden ja me ollaan oikeastaan vasta tutustumisvaiheessa, niin kaikki on ihan okei. Katsotaan mitä tapahtuu ja miten menee. Ja jos asiat menevät huonosti ja me päätetään Twiningin kanssa että ei jatketa yhteydenpitoa lainkaan, niin enköhän minä siitäkin selviä.

Näen lisäksi Nataliaa sunnuntaina, niin on sentään jotain sosiaalistakin luvassa tälle viikonlopulle. Muuten se meneekin sitten varmaan yliopistojuttujen parissa ja ehkä saan vähän siivoiltua kämppää ja toivottavasti levättyäkin. Ja ensi viikolla sitten sovittiin Twiningin kanssa että hengataan taas, tällä kertaa minun kämpälläni, joten on ihan kiva että minulla on nyt rauhassa aikaa vähän siivota, vaikka toisaalta olen onnistunut pitämään kämppäni suht asiallisena sen hänen viime käyntinsä jälkeen.

Mutta tänään on ollut ihan hyvä fiilis! Aion lukea nyt hieman kirjatenttiin ja sen jälkeen katson varmaan vielä sen uuden The Falcon and The Winter Soldier -jakson joka tuli tänään. Ja ehkä teen jotain lihaskuntojuttujakin, kun on ollut nyt sen verran energiaa, että olen jaksanut pitää parempaa huolta kehostanikin taas. Toivottavasti se myös edesauttaa sitä että migreeni pysyisi poissa. Mutta voi myös olla, että migreeniin auttoi myös se, että aloitin nyt uudestaan sen toisen estolääkkeen ottamisen, eli menen taas kahdella eri estolääkkeellä ainakin jonkin aikaa. Pääasia kuitenkin että jokin pitää ainakin sen hirveän päänsäryn ja pahoinvoinnin ja aivosumun poissa.

Tilasin myös vaihteeksi ruokaostokset kotiin ja yritin varautua silloin myös niihin päiviin kun on huonompi olo, joten ostin kaikenlaista helppoa, josta saa tarvittaessa nopeasti ja vaivattomasti jotain syötävää. Ostin pakastesosekeittoja, säilyketölkkikeittoja, kaikenlaisia puolivalmiita vihannespakasteita... kaikenlaista mikä säilyy, mutta jonka voi tehdä nopeasti ja helposti. Viime viikko ei ollut vielä niin hyvä viikko, joten olen käyttänyt melkein kaikki valmiskeitot jo. Voin sanoa, että Jalostajan Tomaatti-Tuorejuustokeitto on hyvää!

No niin, jos nyt lukisin hetken.