No, olen aloittanut siellä osastolla nyt. Täytyy sanoa, että vaikka saatankin olla puolueellinen, niin se toinen osasto oli kivempi ja mahdollisesti hyödyllisempikin.

Täällä osastolla itse asiassa on sellainen pitkä valkoinen suorastaan kirkuvan kliseemäinen sairaala-käytävä. Oleskeluhuone on ok, mutta nähtävästi telkkaria ei saa katsoa. Eikä sohvilla saa maata. Nukkumisesta puhumattakaan. Kännykkää ei saa käyttää ja aikataulu on minuuttitarkka. Aamiainen on puoli yhdeksästä yhdeksään, tasan. Siellä on ilmeisesti sellainen yksi nainen koko ajan kyttäämässä kun ihmiset syövät, luultavasti se, joka tuo sen ruoan jostain. Hän ei puhu lainkaan mitään, mutta hänelle sanotaan "kiitos", kun lähdetään. Kun kello tulee yhdeksän, menee keittiön ovi lukkoon.

Jokaisessa ryhmässä tulee olla minuutilleen ajoissa, muuten siihen ei pääse. Ei vaikka olisi pätevä syy, kuten että oli käynyt vessassa tai kuten minä tänään olin keskustelemassa sosiaalihoitajan kanssa, niin myöhästyin kaksi minuuttia bändiryhmästä, niin se jäi väliin. Ohjelma on periaatteessa todella samantyyppistä, mutta hoitajat eivät osallistu toimintaan. Jos tehdään kuulumiskierros, hoitajat eivät sano mitään itsestään. Meille uusille myös ensimmäisenä päivänä sanottiin, että henkilökunta ei tervehdi meitä jos satumme kohtaamaan esim. kaupassa, koska heillä on vaitiolovelvollisuus, mutta jos me tervehdimme ensin, niin sen jälkeen he voivat vastata siihen. Hoitajat eivät myöskään nauti aamiaista, lounasta tai kahvia potilaiden kanssa, vaan heillä on omat tilat siihen.

Jokaiselle päivälle on määrätty oma "hengailuhoitaja", joka viettää aikaa potilaiden kanssa siellä oleskeluhuoneessa. Siellä useimmat istuvat hiljaa ja ovat niin tylsistyneitä, että yksikin sanoi lukeneensa maailmanhistoriaa yli 500 sivua siellä.

Ikävä kyllä ihmisistä en voi sanoa mitään, koska kuten meille korostetaan n. 5 kertaa päivässä, meillä on myös vaitiolovelvollisuus ja mitään mitä siellä sanotaan, ei saa paljastaa ulkopuolisille. Tavallaan rikoin jo sääntöä, kun mainitsin tuon 500 sivua, mutta en ymmärrä, miksi sellainen olisi pahasta. Sanon myös epämääräisesti, että yli puolet potilaista on miehiä ja naiset kaveeraavat keskenään, joten olen joko yksin, hoitajan kanssa tai hengaan niiden miesten kanssa.

En myöskään saa mitään tukea siihen sairaalamaksun maksamiseen. Tänään siis tosiaan olin sosiaalihoitajalla ja sen jälkeen tuntui kuin jossain sisällä jokin korventuisi. Koska siitä lähtien, kun olen ollut ensimmäistä kertaa töissä ollessani 16-vuotias, olen säästänyt rahaa, niin ne rahat ovat jäädytetyllä tilillä vuoden kerrallaan jotta saisi paremman koron ja saisi koottua sellaisen edes jonkinlaisen pesämunan, jonka sitten ehkä jossain hamassa tulevaisuudessa pystyisi käyttämään esim. asunnon käsirahana. Tukea en niiden takia saa, koska minun odotetaan käyttävän sairaalamaksuihin ensin kaikki säästöni. Korkeintaan voisin saada lainaa tuota summaa vastaan pankista, koska rahoihin voin tosiaan koskea seuraavan kerran vasta heinäkuussa.

Joten periaatteessa maksan 15 euroa päivältä, joka tähänastisen kokemuksen perusteella menee seuraavasti:

Saavun n. 8:45, hengästyneenä, koska tuohon suuntaan kaupungissa ei mene busseja, joten joudun kävelemään 1,5 km sinne. En ole siinä vaiheessa kauhean innokas vetämään nopeasti jotain naamaani, joten käyn "aamiaisella" juomassa lasillisen vettä. Sen jälkeen menen oleskelutilaan, jossa mahdollisesti luen muutaman Aku Ankan vuodelta 1987 tai ratkaisen uudelleen "yritä saada punainen rengas irti narusta" -älypähkinän ja sotkea sen uudestaan. Sen jälkeen on aamuinfo ja kaikki (tai ainakin ne jotka ehtivät) kokoontuvat oleskeluhuoneeseen ja ovi lukitaan. Infossa käydään läpi, ketkä ovat paikalla ja käydään läpi päivän ohjelma, joka on oleskeluhuoneessa fläppitaululla.

Sen jälkeen on joko keskusteluryhmää (jossa hoitajat yrittävät 99% ajasta turhaan pallotella joillain ideoilla, joihin kukaan ei tartu), tai musiikinkuuntelua, tai rentoutusta. Ihmiset käyvät suurin osa rentoutuksessa, koska monet ovat todella väsyneitä ja se on ainoa paikka, jossa saa maata (lattialla) ja nukkua.

Sitten onkin usein vähän palloiluaikaa, jolloin istutaan yleensä hiljaa oleskeluhuoneessa tai mahdollisesti jopa pelataan jotain lautapeliä yhdessä. Sitten on lounas, eli se nyrpeä nainen avaa keittiön oven ja ihmiset (eli minä ja miehet) käydään syömässä nopeasti ja palataan olemaan hiljaa oleskeluhuoneeseen. Ketkään eivät myöskään tervehdi toisiaan, korkeintaan hoitajat. Lounaan jälkeen kun myös hoitajat ovat palanneet omalta lounaaltaan, on taas joku ryhmä, mahdollisesti erilainen musiikkiryhmä tai keskustelua tai muuta.

Sitten 13:45 onkin sitten kahvit, taas niin, että hoitajat katoavat yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen ja keittiön ovi avautuu lukosta. Miehet menevät syömään ja istuvat hiljaa pöydissä ja vetävät kupilliset kahvia, yms. ja parit keksit tai korput tai jotain. Sitten yksitellen lähdetään, jokainen kiittää sitä nurkassa istuvaa naista, mutta ei sano heippaa kenellekään, pelkästään lähtee.

Jos tämä on tällaista, niin mahdollisesti vietän osan tästä sairauslomasta kuntoutuen mieluummin itse vaikka siellä Pohjanmaalla, jossa ei tarvitsisi itse hoitaakaan kaikkea. Ja käydä sitten ILMAISEKSI jossain poliklinikalla sairaanhoitajalla. Ei tarvitsi maksaa 15 euroa siitä, että istuu väsyneenä hiljaa huoneessa muiden kanssa jotka ovat hiljaa ja "saa syödäkseen" leivän ja hernekeittoa. Teetä en juo ainakaan tuolla, koska se on niin tylsää ja koko ajan on pieni stressi siitä, että ehtiikö sen juoda ajoissa.

Ehkäpä annan vähän palautetta heille tuolla. Ei mitään tuota paikkaan vastaan ole, varmaan siitäkin on minulle tällä hetkellä jotain apua, mutta homma voisi toimia kyllä paljon paremminkin.

Niin ja lisäksi sosiaalihoitaja ei tunnu täysin ymmärtävän ainakaan minun olotilaani. Hän tänään antoi minulle täytettäväksi sairauspäivärahahakemuksen ja kysyi sitten työnantajien palkkakuiteista sun muista. Enhän minä sellaisia ole saanut kuin jostain ehkä pari kertaa, joten minun on hankittava SEKÄ puhelintyöstä ETTÄ Järjestöltä kattava 6kk maksettujen palkkojen ja eläkemaksujen sun muiden selite. Menin tänään käymään töissä, mutta tietysti juuri se oikea ihminen oli lähtenyt kotiin kesken päivän sairaana. Joten jätin kaikki paperit sinne. Tuntui, että muut suhtautuivat minuun hieman nyrpeästi, mutta voi toki olla että kuvittelin vain.

Lisäksi minun pitää jostain kaivaa esiin kuitti siitä SMKJ:n maksusta, jonka maksoin tuossa syksymmällä, koska se on kuulemma... mikähän se hieno termi oli... mutta siis työpaikkaan liittyvä virallisiin menoihin laskettava taloudellinen kustannus. Sanoin kyllä sitten, että en ole kyllä Järjestöön ollut enää yhteydessä, enkä edes tiedä kuka siellä nykyään vastaa niistä tehtävistä, eikä ole YHTÄÄN sellainen olo, että haluaisi soittaa "muutenvain" ja kinua jotain puolen vuoden pakkaselvitysjuttua. Sosiaalihoitaja sanoi, että katsotaan sitä sitten, mutta muille jutuille hän sanoi, että palautapas ne sitten huomenna täytettyinä, niin tarkistan ne, minkä jälkeen saat viedä ne Kelaan.

Ja ilmeisesti tuolla ei ole mitään sellaista periaatetta, että potilaiden asioista pidettäisiin huolta, päätellen siitä, mitä yksi potilas sanoi. Se on pakko laittaa lainauksena, vaikka kaikki taatusti pöyristyisivät siitä siellä, jos tietäisivät näin luottamuksellisen tiedon paljastamisesta ja suoranaisesta elämän tuhoamisesta.

Henkilö X: "Rahahuolet on tällä hetkellä aika suuria, koska Kela ei ole vieläkään onnistunut käsittelemään niinkin yksinkertaista asiaa kuin sairausloman jatkamista. Nyt laskut alkaa erääntyä, eikä niitä ole varaa maksaa. Vuokraakaan ei ole varaa maksaa."
Sosiaalihoitaja: "No joskus se voi siellä Kelassa kestää jopa kuukauden tuollainen päätöksenteko."
Henkilö X: "Itse asiassa siinä on mennyt jo nyt yli kuukausi."
Sosiaalihoitaja: "Tai kaksi kuukautta."